Videonauhaa

MOI!

Pikapuoliin on odotettavissa musiikkivideota Riversiin! Eilinen päivä kului kuin siivillä aamuhämäristä illan kähmään, kun kymmenhenkisellä joukolla tehtiin videotaidetta Porvoon Magnusborgissa. Erityiskiitos Magnusborgin toiminnanjohtaja Riku Makkoselle! Mankku on hyvä paikka olla ja elostella, ja Rikun apu oli korvaamaton!

Videon ohjauksesta ja kuvauksesta vastasi Mikko Duke, mies jolla on suuri visio ja vieläkin suurempi tukka. Mikko, jätkältä lähtee! En malta millään odottaa lopputulosta.  Aika lensi ja tulosta tuli, kun crew:ssa oli vielä valaisijana oma pähkinöillä elävä merenneitomme Fanni ja yleisenä joka tilanteen miehenä "Handsome Handyman" Jae. Straight outta London, gone bonkers with attitude. Ja tanssijat, ahhhh. Ella ja Ville, oon sanaton.

Valitan, että tästä päivityksestä tulee jälleen päämäärätön huokailupäivitys. Eilinen vei mehut. Tässä pari kuvaa sneak peakiksi. Kameran takana ilmiömäinen Mikko Duke.

Rivers ulkona! Rounds underway!

Tässä se nyt on!

Olemme myrkyttäneet sosiaalisia medioita huolellisesti jo tovin aikaa studiokuulumisillamme, ihmeellisillä selfieillä, lyhyillä teasereilla ja perseenläpsyttelykuvilla. Nyt on aika näyttää mitä on saatu aikaan, nimittäin;

Uunituore sinkku on nyt maailmalla teitä varten! Sen löydät ainakin Spotifysta, iTunesista ja YouTubesta. Ottakaa, nauttikaa, jakakaa! Sharing is caring!

ylitsevuotavalla rakkaudella

- Grandeville

Bussissa

Valitsin bussin matkustusvälineeksi junan sijaan, sillä bussilla matkanteko kestää puoli tuntia kauemmin. Maisemanvilinä tuntuu rauhoittavalta. Äsken satoi räntää, välissä paistoi aurinko ja nyt tulee rakeita. Ukkonen ois aika kiva. Pari päivää tienpäällä hyvässä seurassa ja jo nyt tulee olo, että kaipaa lisää maisemaa. 

Bussikuski tokaisi kuittia alekirjoittaessani että ”kuula jumissa?”. Sanoin ”jep, eilen oli keikka. Ja hyvä nimittäin olikin”,  ja jäin miettimään sitä. Kuski tarjosi uuden kynän, josta tuli mustetta. Tunsin oloni tosiaan jumiseksi, mutta onnelliseksi. Olihan eilen nimittäin Grandevillen paras keikka historiassaan. 

Nyt joku rupesi lakkaamaan kynsiä bussissa. Siitä kärystä mulle tulee aina päänsärky. En oo liimamäen miehiä. Basso ja rummut riittää, että on liimassa, hyvässä liimassa.  

Rasmukselle nostan peukalon. Voisin molemmatki, mutta joku roti ettei ylpisty. Nyt on varma meno myös koko bändillä. Kun syksyllä ruvetaan tiputtamaan pommia, on kaikki valmiina. Tämä Savonlinnan keikka osoitti sen. Toinen peukku menee Jaskalle. Meidän bändin jäsenelle, äänimiehelle, miehelle. Sanattomaksi vetää ammattitaito tiskin takana jälleen. En ees ala. 

Vaikka yleisön määrän ja hyvän soittofiiliksen ei pitäisi korreloida, niin yllättävän usein se valitettavasti niin tekee. Vain kovimmat olivat vapun jälkeen selviytyneet paikalle. Kiitos teille suurelle joukolle, meillä oli todella hyvä fiilis soittaa! Ja ne jotka jäi kotiin, varmasti tänään kuulevat paikalla olleilta, että olisi kannattunut olla. 

Kesä alko muuten nyt. Päätettiin Aslakin kanssa muutama tunti takaperin räntäsateessa aurinkolasit päässä. Ei olla siis möx! 

Matti / Beats

Yöllisiä mietteitä vailla päämäärää

Mo!

Tässä mandatoorisessa esikirjoituksessa tulisi jälleen voivotella sitä, kuinka kauan edellisestä päivityksestä on. Enpä päivittele. Olen vain tyytyväinen että sinä siinä, just sinä, olet jälleen (tai ensi kertaa) päätynyt tälle sivulle.

Aloitetaanpa tänään vaikka siitä, että en keksi yhtään mitään sanottavaa. Nyt ajattelet, että onpa paska blogi. Onneksi olet väärässä. Blogia kirjoittaessahan sitä valmista sanottavaa ei välttämättä tule ollakaan. Bloggauksessahan on kyse ajatuksen vapaasta virtauksesta, tilaisuudesta välittömään reaktioon kommenttisivulla ja pohjimmiltaan henkilökulttien luomisesta rajoittamattomien verkkoyhteyksien kutistamassa mukamaailmassa.

Ja se on hienoa. Listataanpa siis satunnaisia pointteja viime päivistä.

1. Tänä aamuna lähdin liikenteeseen huomatakseni että autoni oli hinattu. Kyllä harmitti. Onneksi ei sentään korttelia kauemmas. Laskuttavat siitä kuitenkin enemmän kuin rokkari tienaa kuussa.

2. Aki oli päättänyt haastaa itsensä, ja kaupasta mukaan oli tarttuneet ihan oikeat RayBan -aurinkolasit. Haaste syntyy siitä, että keskimäärin Aki hukkaa neljät aurinkolasit kesässä. Talvella hukkuu oikean käden nahkahanskoja. Em. tuotteisiin ei oo siis ollut tapana sijoittaa suuria summia.

3. Sos.mediassa nimeltä Facebook leviää tehokkaasti arkikuva-haaste, tai arki-haaste kuten moni on sitä kutsunut. Jännityksellä olen odottanut koska minut haastetaan. Kenties saan odottaakin, sillä tapanani on ollut haistattaa pitkät kaikilla haasteilla mitä eteeni Facebookissa on viskattu. Naureskelin tänään nokkeluudelleni, kun silmään osui juustohyllyllä Valion Arki-Raaste. Hauskaa, mutta enpä ollut ainoa joka moisen oli keksinyt.

4. Televisiosta tulee ohjelmaa amerikkalaisista poliiseista. Jokainen ihminen tuossa ohjelmassa on jollain tapaa vinossa. Niin poliisit kuin rosmot. En tiedä kumpaa ihmettelen enemmän; tuota vallatonta vinoutuneisuutta vai sitä että vapaaehtoisesti altistan itseni tuolle tirkistelyviihteelle.

5. Viisi päivää tiukkoja treenejä takana! Bändi saundaa taas niin hyvältä, että hirvittää! Oottakaapas vaan.


No niin, kappas, listaamalla asioita huomasin, että onhan sitä kerrottavaa sittenkin.

Grandevillen intervalliharjoituksia pidettiin viisi päivää perätysten. Taiteellinen hu(o)rmos nousi sellaiselle tasolle, että edes pitkän viikonlopun seireenien karjuessa miehiään Helsingin juhlahumuisille kaduille, ei yö meitä onnistunut todenteolla nielaisemaan. Nyt tehtiin musiikkia. Alussa oli vain pimeys, vieraita instrumentteja ja kappaleita joista puuttui puolet. Isällinen epätoivo loisti jokaisen silmissä vielä parin päivän pyristelyn jälkeen, kuin katsellessa rakasta poikastaan juoksemassa ovaalirataa väärään suuntaan. Tätä pentua piti kuitenkin alistaa. Sitä lyötiin rumpukapulalla, täysiä tietenkin. Toistoja, toistoja. Sattuuko jo? No lisää toistoja sitten. Saat lonkeron kun teet ekan syöttöpisteen. Kuudentena päivänä taiteilijat lepäsivät ja ihailivat työnsä tulosta. Kyllä lähtee. Että säröskebojen, country-stemmojen ja EDM:n avioliitto saattaakin synnyttää kauniita lapsia. Kauniista lapsista puheenollen, Pepsi Next -virvoitusjuoman mainos on mahtava. Jos joskus jatkan sukua, jälkeläiselläni on kovat paineet, sillä tuon mainoksen keulahahmo asettaa cooliusrajan. Sen alle ei mun siemen jää.

Kylläpä kynä kimpoilee tänään.

Keikkatauolta paluuseen on enää reilu viikko aikaa. Savonlinna saa tuntea huulillaan ensimmäisen pintahiivaisen puraisun uudesta Grandevillesta. Pelko ei ole perseessä. Se ei ole vielä ehtinyt sinne asti. Puhun tietysti vain omasta puolestani, mutta vakaana aikomuksena on purkaa se luontevinta mahdollista reittiä jo viikko ennen suurta iltaa. Vaatii se sitten meditointia tai tiukan toksiinin. Nythän ei ole syytä pelkoon, sillä nyt on hyvää musaa, paras bändi sitä soittamassa mitä kuvitella saattaa ja keikkapaikkana tuttu ja turvallinen Happytime Bar. Tuosta kotoisampaa olisi enää soittaa lapsuudenkodin olohuoneessa. Mummolle ja ukille. Erotuksena tietenkin se, että mummoilta ja ukeilta odottaa saavansa pyyteettömän hyväksynnän. Nyt se ei todellisuudessa kiinnosta millään tasolla. On yksinkertaisesti käsittämättömän hienoa päästä vihdoin laukaisemaan tämä pommi julkisesti. Ehkäpä kyse on siis jännityksestä, ja sehän on ihan positiivista. Olisin kai peruuttamattomasti kontrollin tarpeessa, jos en jännittäis laisinkaan tilaisuutta jossa lasketaan ilmoille ultimaattisen partygängbängäyksen prototyyppi.

Totta kai odotan (kuten muukin bändi) että koko Savonlinna on paikalla, kun se tapahtuu. Sehän on sanomattakin selvää. Älkää aliarvioiko itseänne. Kuulutte niihin bileisiin.

Tässä tekstillisessä noro-viruksessa on sellainen draivi, että nyt olisi täydellinen sauma alkaa pureutumaan erilaisiin epäkohtiin (useidenkin asioiden) vallitsevassa todellisuudessa. Onneksi pikkutuntien sumentamakin pääni käsittää vielä, ettei bändin blogi kenties ole se oikea paikka rutistaa ulos tuskaansa asumisen hinnasta, tv-viihteen tasosta, homopostimerkkikohusta tai kollektiivisesta YouTube- ja some-apatiasta (jonka uhri-evankelista olen itsekin). Jos jäätte mielipidepurkauksia kaipaamaan, kommentoikaa ihmeessä. Tarvittaessa avaan erillisen synnytysblogin. Tai sitten en.

Lukija. Anna minun kiittää kärsivällisyydestäsi. Jos olisit kasvokkain jaksanut kuunnella tällaisen päämäärättömän jaarituspuuskan, ansaitsisit kupillisen tummaa kenialaista ja valtavan suudelman keskelle kirkasta otsaasi. Olet sissi. Ansaitset parempaa. Ansaitset hyvät unet. Tai pienen hymyn huomatessasi kuluttaneesi palkallista työaikaa tämän lukemiseen.

Huomaan, että vuodattaessani tätä tajunnan (ikävä kyllä) liki sensuroimatonta eritettä, on virallinen popmuusikoiden nukkumaanmenoaika hujahtanut ohi.

Kiitos,
iloa ja valoa

Jouni Aslak

Eka sinkku miksauksesta!

MOI!

Se päivä on koittanut, kun ensimmäinen sinkku Grandevillen tulevalta levyltä saatiin kouriin. Miksauksesta vastaa Hollywood Housen Matias Kiiveri ja magia on tapahtunut Finnvox-studioilla totuttuun tapaan. Timangia!

Aurinko nousee joka aamu aiemmin ja laskee joka ilta himpun verran myöhemmin. Entisestään vaikea nukkumaanmeneminen on kahta työläämpää, kun luonto potkii ponnistelijaa polveen. Yöt kuluvat vääntämällä nappuloita ja rustaamalla komppeja. Päivät muissa, vähemmän merkittävissä askareissa. Uudet nettisivutkin valmistuu hyvää vauhtia ja kohta niitä päästään julkistamaan myös. Veljet ja siskot, tehdään tästä hyvä kesä!

Uudet merchituotteet on tarkoitus pudottaa maailmalle tässä kevään aikana ja niitä kehitellään. Onko toiveita? Nyt saa vapaasti ja vailla tuomintaa avautua kulkisiko mielummin Grandeville-stetson otsalla vai kantaisiko salikamansa G-kangaskassissa. Feedbäkkiä tänne vaan!

Tässä pientä studiokuvakavalkadia tiistaipäivän kevennykseks!

Synapäivän miljöö

Ilkka käväs puhaltamassa 

Ylimääräistä aikaa ja teippiä -> Van Halen

Redan redan

Konesaundia on tulossa, mutta kitaroita unohtamatta.. ;)

Approved

Handclaps = 2009 - Assclaps = 2014

Lelupäivä

Moi!

Seuraa hehkutusteksti. Gvillen päiväkodissa oli tänään lelupäivä, ja pientä uutta tarttui taskuun! Nappasin kotimatkalla toveriltani Jyskyltä salamyhkäiseen valkeaan muovikassiin pakattuna muhkean pahvilaatikollisen saundia. Hetki sitten koneelle asentui megapaketti Native Instrumentsin työkaluja täysveriseen produzah-toimintaan. Näillä leluilla demot muuttuvat kuin salamaniskusta oikeaksi musiikiksi, kohti tulevaa levyä. Hymyssä oli pitelemistä jo kotimatkalla.

Kuinka ollakaan, materialistinen hedonismi sai santsikupillisen, kun pitään amerikoista odotelu setti hienoja kierrätysmateriaaleista duunattuja rannekoruja saapui, Grandevilleväreissä luonnollisesti. Kaiken takana on brändi nimeltä doublehighfive. Tsekatkaa ulos! Grandeville ylpeänä liputtaa ranteissaan näitä kierrätetyistä rantasandaaleista, muovikasseista sun muista matskuista Malilla käsintehtyjä tekeleitä. Näissä on jotenkin erityishyvä boogie.

Äkkisältään voisi vaikuttaa maksetulta mainokselta, mutta kyllä tällä kertaa raha liikahti meiltä pois päin. Ja ihan oikeisiin paikkoihin. ;)

Peas and love! Hyvää yötä!

- J

Yy, kaa, koo, vaihto!

Tässä on Rasmus.

Rasmus ei kaipaa etuliitteitä nimeensä, mutta tälle bändille Rasmus on The Rasmus.

Kävipä eräänä päivänä tosiaan niin, että Alfonso ilmoitti jättävänsä orkesterin. Ero tapahtui molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä ja pesänjako sujui kivuttomasti. Kyyneleet vierähtelivät Allun punaisen paholaisen kaartaessa takaisin kohti Savonlinnaa, mutta onneksi pelastaja oli lähempänä kuin arvasimmekaan.

Grandevillen taipaleella on ollut mukana arvokkaita ystäviä, myötä- ja vastamäessä. Yksi heistä on Rasmus Harinen. Basisti, laulaja, mies, ihminen. Maailman luontevin seuraaja Alangolle bändin riveissä. Heti ensimmäisistä harjoituksista alkaen Rasmus on tuonut bändiin uutta sparklea. Kaverin repertuaariin kuuluu basson lisäksi uutena lisäyksenä synabassoilu, ja taustalaulu ei ole kynnyskysymys sekään. Kaljaakin osaa juoda niinkuin rokkarin kuuluu.

Tarkimmat tsekkailijat ovat Rasmuksen jo nähneetkin muutamalla akustisella keikalla, elävänä Euroopassa. Päästäispä pian laakongille uuden sähkösetin kanssa, koska tältä mieheltä lähtee!

Allu ; kiitos kahdestatoista yhteisestä musavuodesta. Ja siitä, että ystävyys jatkuu niinkuin ennenkin. Oot arvotavaraa.