Päätin tarttua tuumasta toimeen ja purin kitaran osiin. Kiinnitin bodyyn pilalle menneen vanhan kaulan, sidoin sen roikkumaan hiekoitusautojen täyttöpaikalle ja aloin suhaamaan pohjamaalin kanssa. Nyt ei hiottu, ei suojailtu. Hifistelyt ei millään muotoa kuuluneet tähän kitaraproggikseen. Aikani lungisti istuskelin ja katselin kuinka kitarani roikkui rauhakseen maalauspaikallaan. Ja nimenomaan paikallaan. Kun viimein otin sprayn kouraani ja suuntasin kitaran kimppuun, tuo pahainen tuuli iski jälleen tonteille. Seuraus nähtävissä seuraavassa videossa:
Kuinka ollakaan, kitara siitä tuli. Ja pirteä ja maukassoittoinen vielä. Libertessä sitten lavakasteelle!
Ei miul muuta! Nähdään!
- Jouni