Triathlon-viikonloppu

Sunnuntai saapui suloineen. Yllättävää kyllä sohva ja CSI on parasta urheiluhierontaa tähän hetkeen. Älytön viikonloppu takana! Saanen kertoa?

Perjantai

Iltapäivän tuoksinassa Aki ja minä - toverukset vailla vertaa, käytöstapoja ja maltillista ajankäyttöä - käymme Finnvoxilla pystyttämässä rumpusession. Tavoitteena on viikonlopun iltojen aikana saada nauhalle kahden sinkkuvirren rummut. Illan kähmässä saadaan kioski kasaan ja jätetään hiljainen studio taaksemme. Keli on koko päivän ollut mitä parhain, ja pakkohan sitä on käväistä Pikkuhuopalahden siimeksessä sijaitsevalla terassilla tuopillisella vaaleaa suomalaislageria. Kaljaseuraksemme siunautuu vielä toverimme Pauli, ja terassilla venähtää kovin keveä puolitoistatuntinen, jonka aikana saadaan kaikkea oluesta ja reippaasta auringonpaisteesta pariin kanta-Stindeen ja roimaan sadekuuroon. Iso päivänvarjo suojaa kuitenkin popparia liialta raikkaudelta.

Tästä suunnataan kaatokeskukselle, jossa alkaa armoton treenaus seuraavan päivän kuvauksia varten. Matti junalta ja treenikselle, matkalaukkurummut pystyyn ja sielu soimaan. Sehän soikin sitten pitkälle lauantain puolelle ja lopen uupuneina poistutaan. Matti hyppää miun sohvalle sikeille seitsentuntisille.

Lauantai

Kello kilahtaa yhdeksän aikaan. Kiehautetaan musta mokka ja startataan poppipäivä. Suuntana on aurinkolasikauppa, sillä sunnuntaina on kauanodotettu promokuvaus, johon sellaisia tarvitaan. Ei päähän, mutta kuviin. Sittenpähän näette. Aki poimitaan kyytiin.

Enfield (joksi rakasta Opeliani VIRALLISESTI kutsutaan) kiitää Tuusulanväylää kuin barracuda pintavedessä. Määrätietoisesti se parkkeeraa Jumbon pihaan ja purkautuu näppärästi oviaukon vieressä olevan parkkiruudun laidoille. Rokkitähden elkein kolme nuorta miestä astuu sisään laidattoman tuntuiseen ostoshelvettiin. Jotenkin ostostelutottumukset ovat olleet aina lähimmässä Alepassa, ja ostariharhailussa on yllättävää seikkailun tuntua. Aurinkolaseja tuntuu myyvän jokainen liike kioskeista ja vaatekaupoista tilpehööripuoteihin ja urheiluliikkeisiin. Plehat toisensa jälkeen pettävät korkealle nousseet odotukset, eikä sitä oikeaa tahdo tulla vastaan. Mattikin löytää itselleen upeat lasit, mutta näitä kaivattuja malleja ei tartu verkkoon. Lopulta tyydyn ostamaan ihan hienot neljän euron pleksit. Suuntaamme riikinkukon askelin kohti Citymarketin kuuluisaa patonkitiskiä, kun lasihyllyjä tulee jälleen vastaan. Tällä kertaa räkit ovat täynnä toinen toistaan tarkoituksenmukaisempia laseja, eikä niitä voi jättää kauppaan. Ei vaan voi. Onpahan prillejä.

Luomustudio

Luomustudio

Patonkia maha täynnä hyökätään takaisin kohti keskustaa ja siellä häämöttäviä Luomustudion kuvauksia. Releet messiin ja kuvauspaikalle. Taltioinnista vastaava gentlemanni Lauri saapuu paikalle ja settiä aletaan pystyttää. Paikka on komea, karu ja kelmeä parkkihalli, mutta akustiikka ei vastaa ihan sitä mitä muisteltiin. Ympärille pysäköidyt Jaguarit ja Porchetkaan eivät luo kaivattua taianomaisuutta heijasteisiin. Yritystä on vaihdella paikkaa parhaan valon mukaan, ja lopulta loikataan kerrosta ylemmäs, jossa - kaboom - onkin täydellinen kaiku! Bändi organisoituu kuvaajan toiveiden mukaan ja aloittaa rämpyttämisen. Edellisillan treeniähky ei ahdista, vaan on oikeastaan hirvittävän kiva soittaa upouutta biisiä. Luonnollisesti täydellisen oton äärellä eräs vanhaherra kävelee ovet paukkuen sisään ja keskeyttää taiteilun. Realiteetit pöytään, pojat. Voitte olla poppareita, mutta toisten autotalleissa ette voi olla kukkona tunkiolla.

Kumma kyllä se taianomainen hetki tulee, ja biisi menee nauhalle juuri niin kuin puhelimessa sovittiin. Nimet vieraskirjaan ja terassipysähdykselle kuvaajan kanssa. Miksi tämä nyt jo päättyi. Oli nimittäin kivaa. Pistetäänkö toinen biisi nauhalle? Missäs seuraavat kuvaukset? Noo, studioon pitää kyllä lähteä.

Meidän veto Luomustudiossa ilmaantuu heidän nettisivuilleen arviolta kuukauden päästä. En malttais odottaa. Koodaillaan siitä! Kiitti, Lauri ja Luomustudio!

Ei-niin-luomu studio

Seitsemän jälkeen punainen paholainen sirklaa Finnvoxin parkkikselle. Matkalla kohdataan ruokakaupan edessä Pajamäen kovin jätkä - iäkkäämpi herra matkalla baariin. Hienoa tässä on, että kaverin toistuva verbaalinen maneeri on oktaavia matalampi kopio Simpsoneista tutun Nelsonin "hää hää" -ilkkumisesta. Kaikenmoista. Äänitykset päästään aloittamaan hieman ennen yhdeksää.

Kannut narulla! Levylaulaja on tyytyväinen.

Rummut soi. Pihalla tauotellaan pariin otteeseen, sillä Finnvoxin tehokkaasta (hyrrr) ilmanvaihdosta huolimatta kesäistä yöilmaa ottojen välillä ei voita mikään raitisilmasuodatin. Naapuritalojen seinistä kaikuu supertiukkaa rokkimusaa, jonka kuvitellaan olevan Suomen seuraava Led Zeppelin. Hetken päästä tajuntaan iskee, että korviimme kantautuu todellisuudessa Kivenlahti Rockissa murhaavan hienoilla saundeilla rillaava Rival Sons (joka on muuten nykyään parempi Led Zeppelin kuin Led Zeppelin nykyään). Inspiraatio nautittu. Takaisin sisään, yksi otto ja homma on nätissä paketissa. Kotiin! Uni meinaa tulla jo porraskäytävässä.

Sunnuntai

Kello soi yhdeksältä jälleen. Jostain syystä sänky on paljon houkuttavampi tänä aamuna. Torkkua torkun perään kuunnellaan, ja joka välissä tulee sikeä uni uudelleen. Pakkohan sitä on nousta, sillä tänään on promokuvaus!

Tukka pystyyn, sukkahousut jalkaan ja sternum esiin. Tänään ollaan nuoria ja kauniita. Kuvauspaikan tarjoaa Kalliossa sijaitseva Kuudes Linja, tuo klubeista klubein. Miljöö on (dokaamisen lisäksi) kuin tehty bändikuvien ottoon, emmekä suinkaan ole niitä ensimmäisiä, joiden edessä salamavalot ovat täällä välähdelleet. Siivoojasällit pistävät panoksensa työhön ja pesevät lattian allamme, pyyhkivät pöydät ja käväisevät vielä kuvassakin, omien sanojensa mukaan "showing the african boy style". Hihat pois. Hirveet hauikset. Varmaan steroideja.

Idea idean perään taltioituu ystävämme Akun ammattikameraan. Aku on penskasta asti tuttu sälli, ja kuinka ollakaan miehestä on kuoriutunut kamerakaluston kanssa hilluva, kivenkova ammattilainen. On substanssii, kato. Kaveri räpsii ihan varoittamatta tilannekuvia, joista jokainen tuntuu ensivilkaisulta ihan proolta. Melkein ärsyttää. Onko tuo noin helppoa?

Muistatteko vielä pari vuotta vanhan Gville-kuvan, jossa kiveyksellä istuskelevien urpojen eteen hiippaili dalmatiankoira punaisessa pannassaan? Tuolloin se oli täysi vahinko, mutta viikko sitten satuin törmäämään SAMAAN KOIRAAN ja sen omistajaan Kalliossa, pyysin mukaan kuvauksiin, ja näin vain, Akun kamera saa Kutosen hämärässä tuta osan Alma-koiran fotogeenisyydestä! Alma (pienestä levottomuudesta huolimatta) suoriutuu kiitettävästi tehtävästään. Kiitos Alma ja Maiju-omistaja! Upea homma!


HUH! Jäätävä viikonloppu. Kolmiottelu kovimmasta päästä, mutta taas sitä parasta aikaa mitä miesmuistiin oon viettänyt. Kiitti jäbät. Nyt kun pääsis saunaan ja uimaan.


- Jouni Aslak

Kevätpöhinää

Cheers!

Kevät on ollut uskomattoman kiehtovaa aikaa nyt. Studioissa on istuttu, kalustoa on päivitetty, treenattu (muutakin kuin ojentajia) ja palaveerattu suorastaan ruotsalaisella pieteetillä. Niin paljon on kerrottavaa, jota ei vielä kertoa saa, että ei millään tahtoisi kestää lahkeettomissa kesäbyysissaan. Jos jonkinlaista kollaboraatiota on harrastettu maailman ihanimpien musaihmisten kanssa...... Ai Ai Ai! Akustista settiä on myös tulossa aivan eri teholla kuin koskaan. Mitä mie tässä selitän, kyllä kaikki selviää aikanaan.

Treenailtiin Akin ja Alfonsin kanssa juuri uuden biisin stemmoja, hörpittiin mokkaa ja fiilisteltiin sitä kuinka kaikkialla on niin lämmin. Iltalehti kiusaa huomiohakuisella "hengenvaaralliset helteet" -otsikoinnillaan. Herätkää, journalistit! Nyt on kesä. Menkää vaikka Tokoinrantaan ja kirjoittakaa siitä mitä näette. Me lukijat osataan kyllä nauttiakin helteestä. Onhan sitä taas kuukausikaupalla odotettu kuin messiasta. Messiaasta puheen ollen, päivän Iltalehden kannessa ollut juttu piispan saamista uhkauksista pisti kiehuttamaan. Kuinka sulkeutuneita olemmekaan, jos näemme jotain huonoa siinä, että homopari siunataan lähetystyöhön. Eletään sentään 2000-lukua. Onneksi tämä urpoilu lienee vähemmistön pikkusieluista riviliikehdintää.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, vaikka tuomaskyröläinen analogia ei minuun tahdo millään mahtuakaan. Onneksi maailmassa on näitä hyviä ihmisiä kuitenkin paljon. Niitä jotka rokkaavat kokemuksensa nuorten poikien säkeisiin, niitä jotka istuvat ainoat vapaapäivät parvekeseurueena harrastamatta mitään muuta kuin yhdessäoloa ja niitä jotka heittäytyvät koko elopainollaan muiden auttamiseen.




 


Takaisin uusiin biiseihin. Toivottavasti olette odottaneet uusien biisien ilmoillepääsyä yhtä paljon kuin me. Nyt alkaa nimittäin olla heleet huulilla. :) Täten tarjoamme pienen vakoilutuokion..

Kalenteriin on myös putoillut keikkoja! Kihelmöivän kivaa päästä taas soittelemaan teille näitä uusia ja miksei vanhojakin laulelmia. :)
¨

10.7. Helsinki - Vanhan Terassi

19.7. Helsinki - Tall Ships Races, Hietalahti

29.7. Savonlinna - Olavinpäivät

2.8. Helsinki - Semifinal

28.8. Helsinki - Café Mascot (akustisesti!)

Nähdään pian

- Jouni Aslak