Moi kaikki! Nyt on ollut niin mielenkiintoinen pari viikkoa, että antakaa anteeksi jos jokin merkittävä tapahtuma jää mainitsematta. Todennäköisesti kaikki, koska olen niin tohkeissani.
Ensinnäkin, Peter Pan Biken loppukesäbileet Kalasatamassa! Mieletön boogie, vaikka väkeä olikin (säästä johtuen) verrattain vähän. Oli pyöriä, oli ryynimakkaraa, oli bönthöö ja melkoinen ilta kaikenkaikkiaan. Oli äärettömän mukava saada soittaa seurueelle, josta valtaosa oli uusia kuulijoita. Ensinnäkin, keikka oli täynnä pientä säätöä, kahdesta kitarasta katkesivat kielet ja sade uhkaili taivaanrannassa näyttäytymisellään koko keikan ajan. Kun viimeinen kappale saatiin kunnialla maaliin saakka, ensimmäiset pisarat jatkoivat siitä. Sateen vallatessa pienen ulkolavamme, yleisöstä kerääntyi mieletön joukkue auttamaan kamat sisätiloihin sateen alta. KIITOS KAIKILLE TEILLE!
Seuraavana aamuna, tuhannen kommelluksen kautta päästiin kutakuinkin ajoissa baanalle kohti Savonlinnaa ja Tower Rockia! Matka sujui melkoisen suoraa linjaa vähillä pysähdyksillä, ja ajoissa oltiin Olavinlinnassa soundcheckin teossa. Ensimmäistä kertaa lavalle astuessa olo oli kuin lapsella Heathrown lentoasemalla. Näin hetken kuluttua olen vakuuttunut, että lavan päästä päähän ei yksinkertaisesti nähnyt. Niin leveä se oli. Suurin stage Gvillen historiassa.
Äänimaisterimme Jaakko sai kaikuhallin aisoihin (linnahan on akustiselle musiikille, kuten oopperalle, akustiikaltaan mainio, mutta rock-musa onkin asia erikseen), ja olo oli juhlallinen keikkaa odotellessa. Retkue keräsi luunsa ja suunnisti aurinkoiseen Savonlinnaan. Ystävämme Jussi järjesti vielä henkilökohtaisena palveluksena (kiitos siitäkin kaikukoon) uudet kitarankielet katkenneiden tilalle, ja päästiin valmistautumaan keikkaan Riihisaaren kallioilla. Rock kaikui linnasta ja aurinko lämmitti tosissaan. Mikä iltapäivä!
Kun saavuimme linnaan hetki ennen omaa settiä, oli järisyttävä yllätys nähdä sali niin täynnä ihmisiä! Jännitys nousi yhtäkkiä kurkkuun ja siitä vielä ylemmäs, kunnes tukka oli liimassa, korvissa soi ja silmät harittivat. Lavalle nousu (tai laskeutuminen muutama kymmenen korkeaa porrasta) sujui huumassa jättämättä minkäänlaista muistijälkeä aivoihin. Samaa voi sanoa keikasta, sillä muistikuvat nojaavat paljolti upeisiin valokuviin, mitä saatiin jälkeenpäin! Kuvia on nähtävillä Facebook-sivullamme! Kiitos kaikille kuvaajille!
Ennen keikkaa Aki lupasi, että jos saan yleisön seisomaan, hän tarjoaa minulle Pirkka-oluen. Sellaisen sinisen ja herkullisen. Sanotaan vaikka näin, että Akilla ei ollut pienintäkään varaa jättää tarjoamatta lupaamaansa makupalaa. Eturivissä laulettiin mukana ja välillä meinasi mennä omassa suussa sanat väärinpäin sitä fiilistellessä. Oikeaan korvaan päätynyt lainakorvis (kiitos Essille, kuumat korvikset!!) huitoi koko keikan poskeen, mutta sehän piiskasi vaan lisää pornoa showhun.
Tower Rock oli mieletön kokemus, ja kenties se ei jäänyt viimeiseksi keikaksi tuossa historiallisessa sijainnissa. Jäätävää!!!
Viikko välissä kului pienessä usvassa, seuraavia keikkoja odotellessa. Torstaina lähdettiin Tampereelle, jossa UPEAN oululaisyhtye Reetan kanssa otettiin haltuun O'Hara'sin pieni kellariklubi. Luukku tuli täyteen ja oli kyllä mielettömän mukava vetää pitkästä aikaa hämärässä, pienessä luolassa. Intiimi on oikea sana kuvaamaan tunnelmaa, joka illassa vallitsi. Keikan jälkeen roudattiin kamat jalan Hämeenpuiston yli autoon ja suunnattiin parin nopean tuopin ohitse Matin luo nukkumaan. Aamusella odotti lähtö Ouluun. Ajomatka Tampereelta Ouluun tuli aliarvioitua raatteentiemäiseen tapaan. Ensimmäinen "lyhyt" lounaspaussi Orivedellä oli virheellisesti mitoitettu, ja lopun aikaa ajettiinkin kilpaa navigaattorin perilläoloajan kanssa. Nopeat vessapaussit, jätskiä mukaan ja paljon kortinpeluuta. Oulussa oltiin ajallaan ja mielettömät matkavibatukset niskassa. Nopealla roudauksella nelivitoseen ja keikkaa odottelemaan.
Lucie Niemelä avasi illan akustisvetoisella setillään. Bändi osoittautuikin koostuvaksi lähinnä tutuista tyypeistä ja oli hauska hoksata kuuntelevansa käytännössä naapurissa asuvien kavereiden soitantaa kevyen kahdeksan tunnin ajomatkan päässä. Lucien keikka oli hieno ja Luciekin uutena tuttavuutena vaikuttava tyyppi! Levyjä vaihdettiin nimmarein varustettuna ja fiilisteltiin!
45's Special, kuten Facebookissakin hehkutin, oli rento ja miellyttävä mesta. Lavan ikävästi jakava pylväskin unohtui äkkiarvaamatta setin räjähtäessä käyntiin. Muutaman ensimmäisen kappaleen jälkeen lavan edessäkin alkoi olla mukava tungos ja kaikki epäilykset oululaisten musiikkimausta katosivat kuin tuhka tuuleen. Encoren jälkeen olin aivan myyty ja valmis hyviin jatkoihin....
....jotka tuli ottaa iisisti aamukahdeksan lähtöajasta johtuen. Puolitoista tuntia saatiin unta ja siirryttiin autoon. Periaatteestani yleensä hyvällä teholla kiinni pitäen en koske energiajuomiin, mutta lauantaina oli aivan pakko. Ensimmäiset sata kilometriä olivat hyvin työläät ja raskaat, mutta pään vihdoin alkaessa toimia loppumatka oli vaivaton. Yllättävän kevyesti sitä ajaa liki yhtämittaa Oulusta Helsinkiin, kun haluaa vaan. Jyväskylän jälkeen jännitettiin polttoaineen riittävyyttä ja Jyväskylään hyljätyn Matin Tampereelle pääsyä. Helsinkiin saavuttaessa jännitettiin Samulin kanssa ehtimistä Kotkaan seuraavalle, vähän toisenlaiselle keikalle. Kaikesta huolimatta kaikki meni putkeen. Kiitos Murphy, kun säästit meitä lailtasi tällä kertaa!
Tuli yllättävän pitkä tauko Grandevillen keikkailuun nyt. Seuraava veto on Keravalla vasta parin viikon päästä, perjantaina 14.9. Keravan Bilis on paikka, josta moni on kertonut mieltäylentäviä detalijeja. Nyt se koetaan itse. Tulkaa moikkaamaan, kun kuitenkin olette Keravalla päin!
Tällä välillä käydään Akin kanssa leikkimässä DJ:tä Tampereella! Ensi viikon tiistaina, 11.9. Tampereen Klubilla on Pingisklubi, jossa päästään ihan oikeiksi DJ-vieraiksi, soittamaan levyjä. Teemana on - mikäpä muukaan kuin - poikabändimusa! Nyt nostalgisoimaan!
Ei mutta nyt menen kyllä nukkumishommiin. Telkkarista tulee Näkijä, ja se loppunee kohta. Meikällä on "koti-ilta" Palataan taas!
- Jone
