sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Vuoden huipennus!

VUOSI HUIPENTUI KOTOISEEN BAR LOOSEEN

Vuoden viimeinen keikka Bar Loosessa ylitti odotukset! Kiitos!

Talven tultua tuli fiilis, että meidänkin tulisi vaihtaa hieman väriä. Ohjelmistoon otettiin kolme uutta herkullista biisiä, hiottiin ne kuntoon ja tuotiin Bar Loosen lauteille. Oli upea fiilis nousta tutulle lavalle ja nähdä paljon tuttuja ja uusiakin kasvoja yleisössä todistamassa uusien kappaleiden pääsyä päivänvaloon!

Alkuillasta väkeä oli harmittavan vähän. Profeetta, jonka keikka alkoi yhdeksältä, joutui esiintymään kaikuisan autiolle salille. Pikkujouluaikaan klo 21.00 -keikka tuntuu turhan aikaiselta, eikä siitä pääse mihinkään. Profeetta on hieno bändi, kappaleet ovat kunnianhimoisia ja soitto tyylikästä ja kulkevaa. Kannattaa ottaa tutustuakseen!

Kymmenen aikaan tuijoteltiin takahuoneen seiniä ja odoteltiin lavalle nousua. Väkeä valui koko ajan alakertaan ja tarina kertoi lipunmyynnissä olleen hetken aikaa jonoa pihalle asti. Kun vartin yli kymmenen aloitettiin show, läsnä oli jo kunnioitettava määrä ihmisiä. Ja koko keikan ajan väkeä kerääntyi lisää tanssimaan, huutamaan ja taputtamaan mukana. Emootio pullahti spiikkeihin ja keikka tuntui lopulta kuluneen hetkessä loppuun. Kahden encoren jälkeen oli palkitseva hiki sekä hyvä mieli, ja vuoden summannut keikka oli upeasti ohi.


KALUSTO KASVAA

Perjantaina käytiin lunastamassa Rockin SM -hopeasijan suoma lahjakortillinen tavaraa DLX Musiikista. Näin se kalusto laajenee!


STUDIO-LIVE "MUSIC BOX" JULKAISTU

YouTube sai laatutäytettä eilen, kun julkaistiin uusi studiolive-tuote uudesta biisistä, jota kesällä on keikoilla ajettu sisään! Sekodiskon työnimellä kulkenut Music Box käytiin taltioimassa TV-studiossa tunnelmallisen Vanhankaupunginlahden rannalla Metropolian toimitiloissa. Katsokaa ja ihmetelkää!



Ja jatkoa seuraa... Kaatokeskus kuittaa ja virittää virvelin valmiuksiin kohti tulevaa sinkkubiisiä!

- J

lauantai 1. joulukuuta 2012

Lumimyrskyn keskellä

Moi kaikki! Ykskaks yllättäin onkin joulukuu ja lunta polveen!

Kuukauden keikkatauko päättyi keskiviikkona Tampereen YO-talolla hyvän musiikin illassa. Aikataulujen jälleen petettyä rajusti, teimme soundcheckin sillä millä voimme. Onneksi talon tekniikka ja Jaakko olivat kuin taivaan tulitikut, kun ongelmia ruvettiin ratkomaan. Ilta alkoi lopulta lukuisin hiljaisin "vaikeuksien kautta voittoon" -huokauksin.

Lauteilla oli meidän lisäksi Henri Koskiniemi sooloaktinaan "Liemi plays his Awesome Tunes". Kuultiin mm. kestohittejä, kuten Jag jobba i skivbolaget ja Jari Litmanen. Liemi on lavalla kuin kala kuivassa vedessä! Hänen soittonsa soljuu ja laulujen syvät tekstit pureutuvat pienen ihmisen ymmärryksenkaipuiseen sieluun kuin tupajumi mökin nojatuolinjalkaan. Illalle ei olisi voinut olla parempaa aloittajaa!

Seuraavaksi lavalle nousi ujon näköinen viisikko itänaapuristamme Venäjältä! Pietarilaispojat kantavat mukanaan nimeä "Amazing Exception" ja amazing heidän lavaenergiansa keskiviikkona totisesti oli. Ensimmäisen kappaleen jyrähtäessä muskeliveneen lailla käyntiin alkoi neule kutittaa ja kun laulusolisti Ilya vihdoin näppäsi äänijännettään, ei jäänyt epäselväksi mitä oli tultu tekemään. Pojillahan on kotimaassaan historiaa mm. Panic! at the Discon lauteidenlämmittäjänä, ja heidän kotoinen fanikuntansa on laaja kuin Inari konsanaan. Etenkin (näin laulumiehenä) kykenen ihailemaan Ilyan vaivatonta poppisaundia, joka istui raskaaseen kontekstiinsa pyytelemättä sekuntiakaan anteeksi.



Naapurinpoikien jälkeen oli meidän vuoro. Väkeä oli onneksi valunut hiljaisesta alkuillasta huolimatta jo mukavammin paikalle, eikä soundcheck-säätö enää keikan aikana oireillut laisinkaan. Lavasaundi oli hyvä ja muutenkin oli kivat kelit vetää hymyileville ihmisille hymyilevää musiikkia.

Illan päätti turkulainen The Streams. Sanattomaksi vetävän tiukka akti on tuo bändi. Uskomattoman tanakkaa soittoa ja laulua, suunnattoman tarttuvia biisejä ja lavaolemus, joka vetää katsomaan tarkemmin kuin mitään vähään aikaan. Suosittelen tutustumaan tähän orkesteriin.




Onpa kiva, kun voi kirkkain silmin kehua lavanjakajiaan. Mielettömän hyvä ilta. Kiitos kaikki!

Paluumatka tapahtui meidän osalta yöaikaan, vaikka Samuli ja Jaakko jäivätkin tarkistamaan miltä Tampere näyttää talvihämärässä, seuranaan paikallispoliisi Matti. Raporttia siitä odotellessa...... Matkustin samassa autossa venäläisbändin kitaristin kanssa. Sergein amerikkalaisaksentilla silaistua englantia oli hyvin helppo ymmärtää, eikä keskustelu lakannut hetkeksikään Tampereen ja Helsingin välillä. Aiheet kimpoilivat mikrofonien, keikkamyynnin, roskaruoan ja naapurien kautta politiikkaan, historiaan, alkoholinjuontiin ja rajamuodollisuuksiin. Hieno mies, hienoo soittoo, heittää rentoo läppää.

----------------------

Torstaiaamu alkoi kamalan jäykästi, sillä nukkumaan oli päästy vasta puolen kuuden aikaan. Kun Akin kanssa kampesimme itsemme liikenteeseen, näkyi ikkunasta jo ensivinkkejä tummuvasta iltapäivästä. Lunta oli ilmestynyt jo hieman, ja pikkuhiljaa keli siirtyi kohti keveää myräköintiä, vaikka lumi tekikin kaikesta hieman kauniimpaa. Lähdimme roudaamaan Club Libertén suuntaan, illan Akustifest-tapahtumaa kohti. Mikä siinä taas oli, että kiire tuli? Ihme jätkiä.



Libertéssä oli lämmin tunnelma samassa määrin kuin ulkona kylmä. Kadunvarteen parkkeeratut autot alkoivat peittyä tuulen piiskaamaan puuterilumeen. Sisällä elettiin akustisen musisoinnin juhlaa. Heikki ja Suvi avasivat illan arkeen pureutuvilla sanoituksillaan ja näteillä melodioillaan. Pieni matkaharmooni soi ja suuri mies lauloi. Ohjelmistossa ollut "Kassaneiti Camilla" räjäytti ainakin henkilökohtaisen pankkini, ja kun setin loppu huipentui jenkkoihin ja kupletteihin, olin myyty. Heikin ja Suvin jälkeen noustiin lauteille esittelemään Kaatokeskuksen syövereissä syntyneitä sepostuksia. Matin jäätyä Tampereelle lepuuttamaan flunssaista ruumistaan, rummutuksen hoiti koneellinen ystävämme 80-luvulta.. Todistusaineistoa saapunee YouTubeen lähiaikoina.




Illan päätteeksi nautittiin vielä Joose Keskitalon trubaduurismista. Joose onnistui hiljentämään salin totuttuun tapaan, ja meistä jokainen kuuli selvää selvemmin kuinka kaunis oli se mies, joka löytyi sähköjohtoihin sotkeutuneena - kuolleena. Paskat housussa, niinkuin kuolleilla yleensä on. Joosen tekstitematiikka ja tyyli kertoa sanottavansa on uniikki, ja sai minutkin sijoittamaan rahani albumiin keikan jälkeen.

----------------------

Henkilökohtaisella tasolla kulunut viikko on ollut tappavan kiireinen, ja kerrankin osaan nauttia viikonlopusta täydellä voimalla! Aion olla vaakatasossa, yksin, nauraa huonolle televisioviihteelle (kun kukaan ei näe) ja syödä hyvin. Ja nukkua. Nukkua paljon.

Nähdään parin viikon päästä Bar Loosessa! Siellä on meidän kaverina uudenkarhea rock-yhtye Profeetta!

Onnononononononnonnonn.
- J.A.R