Vuoden huipennus!

VUOSI HUIPENTUI KOTOISEEN BAR LOOSEEN

Vuoden viimeinen keikka Bar Loosessa ylitti odotukset! Kiitos!

Talven tultua tuli fiilis, että meidänkin tulisi vaihtaa hieman väriä. Ohjelmistoon otettiin kolme uutta herkullista biisiä, hiottiin ne kuntoon ja tuotiin Bar Loosen lauteille. Oli upea fiilis nousta tutulle lavalle ja nähdä paljon tuttuja ja uusiakin kasvoja yleisössä todistamassa uusien kappaleiden pääsyä päivänvaloon!

Alkuillasta väkeä oli harmittavan vähän. Profeetta, jonka keikka alkoi yhdeksältä, joutui esiintymään kaikuisan autiolle salille. Pikkujouluaikaan klo 21.00 -keikka tuntuu turhan aikaiselta, eikä siitä pääse mihinkään. Profeetta on hieno bändi, kappaleet ovat kunnianhimoisia ja soitto tyylikästä ja kulkevaa. Kannattaa ottaa tutustuakseen!

Kymmenen aikaan tuijoteltiin takahuoneen seiniä ja odoteltiin lavalle nousua. Väkeä valui koko ajan alakertaan ja tarina kertoi lipunmyynnissä olleen hetken aikaa jonoa pihalle asti. Kun vartin yli kymmenen aloitettiin show, läsnä oli jo kunnioitettava määrä ihmisiä. Ja koko keikan ajan väkeä kerääntyi lisää tanssimaan, huutamaan ja taputtamaan mukana. Emootio pullahti spiikkeihin ja keikka tuntui lopulta kuluneen hetkessä loppuun. Kahden encoren jälkeen oli palkitseva hiki sekä hyvä mieli, ja vuoden summannut keikka oli upeasti ohi.


KALUSTO KASVAA

Perjantaina käytiin lunastamassa Rockin SM -hopeasijan suoma lahjakortillinen tavaraa DLX Musiikista. Näin se kalusto laajenee!

STUDIO-LIVE "MUSIC BOX" JULKAISTU

YouTube sai laatutäytettä eilen, kun julkaistiin uusi studiolive-tuote uudesta biisistä, jota kesällä on keikoilla ajettu sisään! Sekodiskon työnimellä kulkenut Music Box käytiin taltioimassa TV-studiossa tunnelmallisen Vanhankaupunginlahden rannalla Metropolian toimitiloissa. Katsokaa ja ihmetelkää!

Ja jatkoa seuraa... Kaatokeskus kuittaa ja virittää virvelin valmiuksiin kohti tulevaa sinkkubiisiä!

- J

Lumimyrskyn keskellä

Moi kaikki! Ykskaks yllättäin onkin joulukuu ja lunta polveen!

Kuukauden keikkatauko päättyi keskiviikkona Tampereen YO-talolla hyvän musiikin illassa. Aikataulujen jälleen petettyä rajusti, teimme soundcheckin sillä millä voimme. Onneksi talon tekniikka ja Jaakko olivat kuin taivaan tulitikut, kun ongelmia ruvettiin ratkomaan. Ilta alkoi lopulta lukuisin hiljaisin "vaikeuksien kautta voittoon" -huokauksin.

Lauteilla oli meidän lisäksi Henri Koskiniemi sooloaktinaan "Liemi plays his Awesome Tunes". Kuultiin mm. kestohittejä, kuten Jag jobba i skivbolaget ja Jari Litmanen. Liemi on lavalla kuin kala kuivassa vedessä! Hänen soittonsa soljuu ja laulujen syvät tekstit pureutuvat pienen ihmisen ymmärryksenkaipuiseen sieluun kuin tupajumi mökin nojatuolinjalkaan. Illalle ei olisi voinut olla parempaa aloittajaa!

Seuraavaksi lavalle nousi ujon näköinen viisikko itänaapuristamme Venäjältä! Pietarilaispojat kantavat mukanaan nimeä "Amazing Exception" ja amazing heidän lavaenergiansa keskiviikkona totisesti oli. Ensimmäisen kappaleen jyrähtäessä muskeliveneen lailla käyntiin alkoi neule kutittaa ja kun laulusolisti Ilya vihdoin näppäsi äänijännettään, ei jäänyt epäselväksi mitä oli tultu tekemään. Pojillahan on kotimaassaan historiaa mm. Panic! at the Discon lauteidenlämmittäjänä, ja heidän kotoinen fanikuntansa on laaja kuin Inari konsanaan. Etenkin (näin laulumiehenä) kykenen ihailemaan Ilyan vaivatonta poppisaundia, joka istui raskaaseen kontekstiinsa pyytelemättä sekuntiakaan anteeksi.

Naapurinpoikien jälkeen oli meidän vuoro. Väkeä oli onneksi valunut hiljaisesta alkuillasta huolimatta jo mukavammin paikalle, eikä soundcheck-säätö enää keikan aikana oireillut laisinkaan. Lavasaundi oli hyvä ja muutenkin oli kivat kelit vetää hymyileville ihmisille hymyilevää musiikkia.

Illan päätti turkulainen The Streams. Sanattomaksi vetävän tiukka akti on tuo bändi. Uskomattoman tanakkaa soittoa ja laulua, suunnattoman tarttuvia biisejä ja lavaolemus, joka vetää katsomaan tarkemmin kuin mitään vähään aikaan. Suosittelen tutustumaan tähän orkesteriin.

The Streams Official

Onpa kiva, kun voi kirkkain silmin kehua lavanjakajiaan. Mielettömän hyvä ilta. Kiitos kaikki!

Paluumatka tapahtui meidän osalta yöaikaan, vaikka Samuli ja Jaakko jäivätkin tarkistamaan miltä Tampere näyttää talvihämärässä, seuranaan paikallispoliisi Matti. Raporttia siitä odotellessa...... Matkustin samassa autossa venäläisbändin kitaristin kanssa. Sergein amerikkalaisaksentilla silaistua englantia oli hyvin helppo ymmärtää, eikä keskustelu lakannut hetkeksikään Tampereen ja Helsingin välillä. Aiheet kimpoilivat mikrofonien, keikkamyynnin, roskaruoan ja naapurien kautta politiikkaan, historiaan, alkoholinjuontiin ja rajamuodollisuuksiin. Hieno mies, hienoo soittoo, heittää rentoo läppää.

----------------------

Torstaiaamu alkoi kamalan jäykästi, sillä nukkumaan oli päästy vasta puolen kuuden aikaan. Kun Akin kanssa kampesimme itsemme liikenteeseen, näkyi ikkunasta jo ensivinkkejä tummuvasta iltapäivästä. Lunta oli ilmestynyt jo hieman, ja pikkuhiljaa keli siirtyi kohti keveää myräköintiä, vaikka lumi tekikin kaikesta hieman kauniimpaa. Lähdimme roudaamaan Club Libertén suuntaan, illan Akustifest-tapahtumaa kohti. Mikä siinä taas oli, että kiire tuli? Ihme jätkiä.

Libertéssä oli lämmin tunnelma samassa määrin kuin ulkona kylmä. Kadunvarteen parkkeeratut autot alkoivat peittyä tuulen piiskaamaan puuterilumeen. Sisällä elettiin akustisen musisoinnin juhlaa. Heikki ja Suvi avasivat illan arkeen pureutuvilla sanoituksillaan ja näteillä melodioillaan. Pieni matkaharmooni soi ja suuri mies lauloi. Ohjelmistossa ollut "Kassaneiti Camilla" räjäytti ainakin henkilökohtaisen pankkini, ja kun setin loppu huipentui jenkkoihin ja kupletteihin, olin myyty. Heikin ja Suvin jälkeen noustiin lauteille esittelemään Kaatokeskuksen syövereissä syntyneitä sepostuksia. Matin jäätyä Tampereelle lepuuttamaan flunssaista ruumistaan, rummutuksen hoiti koneellinen ystävämme 80-luvulta.. Todistusaineistoa saapunee YouTubeen lähiaikoina.

Illan päätteeksi nautittiin vielä Joose Keskitalon trubaduurismista. Joose onnistui hiljentämään salin totuttuun tapaan, ja meistä jokainen kuuli selvää selvemmin kuinka kaunis oli se mies, joka löytyi sähköjohtoihin sotkeutuneena - kuolleena. Paskat housussa, niinkuin kuolleilla yleensä on. Joosen tekstitematiikka ja tyyli kertoa sanottavansa on uniikki, ja sai minutkin sijoittamaan rahani albumiin keikan jälkeen.

----------------------

Henkilökohtaisella tasolla kulunut viikko on ollut tappavan kiireinen, ja kerrankin osaan nauttia viikonlopusta täydellä voimalla! Aion olla vaakatasossa, yksin, nauraa huonolle televisioviihteelle (kun kukaan ei näe) ja syödä hyvin. Ja nukkua. Nukkua paljon.

Nähdään parin viikon päästä Bar Loosessa! Siellä on meidän kaverina uudenkarhea rock-yhtye Profeetta!

Onnononononononnonnonn.
- J.A.R

TV-studiointi on urheilua

Tämä päivä vietettiin kuvankauniin Vanhankaupunginlahden rannalla, joskin neljän ikkunattoman seinän sisällä TV-kameroiden edessä. Kahden (vielä paljastamattoman) biisin studiolive-taltiointi sujui kurkkukivusta huolimatta melko "kivuttomasti". Lopputulosta odotellaan innokkaasti.

Pari tuntia kuvauksen jälkeen alkoi konsertti Arabiasalissa. Pop & Jazz Konservatorio - minun, Samulin ja Allun entinen opinahjo, täytti 40-vuotta ja Grandeville kutsuttiin soittamaan juhlagaalaan. Soundcheckiin ei luonnollisesti (meistä johtuvista syistä) ollut aikaa, ja lavalle mentiin kylmiltään kunniamerkkien jaon aikaan valmistelemaan oma show. Porukalla annettiin soida yksi kipale, jonka jälkeen soitin yksin Acting Out -laulelman, jonka jotkut teistä ovat varmaan keikkojen encorena kuulleetkin. Tällä kertaa se oli osana ohjelmistoa, ihan oikeasti. Yleisö tuntui tykkäävän siitä, ja paahdoin palkeista kaiken mitä lähti, sillä tiesin, että kotiin päästyäni saisin kumahtaa tähän sohvanpohjaan irtoamatta tästä ennen huomisaamua.

Konsertissa kuultiin myös Saara Aaltoa (jolle suurkiitos organisointitouhuista!), Yonaa, Paradise Oskaria, Mowglia ja sykähdyttävää Heidi Tuikkasta. Mieletön meininki. Mieletön. Lähtiessä saatiin kouraan vielä uunituoreet juhlalevyt, ja saatiin huomata, että Take us High oli päätynyt sen avausraidaksi! Vuonna 2012 Grandevillen biisi on siis jo kahden kokoelmalevyn ensimmäisenä ämyrinräjäyttäjänä. Että meidän kelpaa.

Lopun viikkoa on otettava iisisti. Teksturiohjelman äärellä kotona, hyvää musiikkia kuunnellen, kunnes keikkailun raiskaama toipilaskehoni antaa jälleen tarttua arkeen. Ja sitten tartun huolella. Seuraavaan keikkaankin taitaa olla aikaa vielä ruhtinaallisesti, ihan kuun lopulle. Pyytäkää, niin tullaan jonkun teidän olkkariin popup-keikalle. Muuten meidän tulee ikävä toisiamme ja teitä. Tai oikeestaan on jo.

- J.A.R

Hopeamitali kaulaan ja kylmään saunaan!

Moi, ystävät!

Rosk-musiikin suomenmestaruuskisat on nyt kiekkoiltu, ja hopeinen mitali sieltä saatiin kaikin kuvainnollisin keinoin kaulaan ripustaa. Vaan, hopea ei ole häpeä, ainakaan jos minulta kysytään. ;)

Päivä oli pitkä ja odottelun jaloa taitoa saatiin harjoittaa mitä laaja-alaisimmin. Onneksi erilaista pientä toimintaa saatiin päivään ympättyä ennen kuin korvien välissä alkoi prakaamaan. Paikalle saavuttuamme YleX:n Viki ja Jani haastattelivat meitä elävän yleisön edessä YleX-lavalla. Minä ja Aki menimme edustamaan huolimattoman miellyttävästi asetelluille nahkanojatuoleille ja vastailemaan tarkoin muotoiltuihin kysymyksiin mm. meikäläisen punaisista housuista. Tämän jälkeen YleX-bussin edessä sain vielä avata yskäisen arkkuni suorassa radiolähetyksessä valloittavan Anne Lainnon kysymysten syöksyessä hitaaseen tajuntaani.

Takahuonemeininki kuuden bändin (ja joukon ihania maskeeraajaneitoja) kesken oli tiivis. Maltilla selvittiin oleskelusta ja tutustuttiin toisiimme. Joka bändin riveissä on mitä upeimpia ihmisiä! Kiitos täytyy syytää suurin mitoin kilpakumppaneille, sillä näin tehdään populaarikulttuuria ja pidetään hauskaa! Meikkitaiteilijoiden huiskujen, sutien, sienien ja tyynyjen alla oli taas olo kuin keisarilla. Keisari. Pidän tästä lähtien itseäni keisarina. Lisäksi hiusmuotoilu kasvatti joka jätkää pituudelta kymmenisen senttiä. Voi kun kampa kestäisi omassakin kädessä noin. Ihanat Napsin tytöt. Menkää kanssamme naimisiin.

Nyt.

Kuten kuvasta näkyy, edes odottelua jouhevoitti puhelimesta löytyvät pikkuapplikaatitot, kuten Sanajahti, Facebook ja YouTube. Jaakko (Suomen toiseksi paras rock-miksaaja, jos kisatuloksia on katsominen. Omasta mielestämme paras.) keskittyi meikän kännykästä löytyvään Retro Camera -sovellukseen. Jaakko antaa kameralle ilmeellään ja olemuksellaan syytä tulla kutsutuksi myös Reto Cameraksi. Harvoin sitä miksaajakin pääsee meikkituoliin kauniiden naisten hoivattavaksi ennen tiukkaa työrupeamaa tiskin takana. Ja tukkakin laitettiin. Pinnejä on vieläkin siellä ja täällä.

Lavalle oli hienoa nousta ja nähdä yleisössä loikkivat GRANDEVILLE-kirjaimet. Pienestä fyysisestä puolikuntoisuudesta (allekirjoittaneen kohdalla) huolimatta soitto ja laulu sujui. Homman nimi oli sellainen, että jokainen bändi soitti yhden kappaleen kerrallaan, kahdella kierroksella. Vasta kun kappale oli loppusuoralla, alkoi soittoteho löytyä ja kone lähteä käyntiin, mikä hiukkasen jäi vetojen jälkeen harmittamaan. Tuomaristoa ajatellen tämä oli varmasti kuitenkin paras vaihtoehto. Raadin kovat jätkät (ja kaikista kovin mimmi) ruotivat ääntenlaskua hartaasti ja lopulta tulokset julkistettiin yleisön odottaessa kärsimättömästi. Voittajaksi kruunattiin uudehko yhtye Verhot ja kolmossija jakautui kahdelle kilpailijalle, mänttäläiselle Roxannalle ja porvoolaiselle Ödeemalle (hyvä jätkät!!!). 

Jostain syystä jatkoille lähtö kuihtui pizzerian pöytään ja päädyttiin ravittuina tulemaan meikäläisen taideboxiin fiilistelemään rauhassa. Aamulla katseltiin loistava leffa, Uhma (jossa Daniel Craig pelastaa 1200 juutalaista metsiin natsien käsistä) ja makoiltiin tuntikausia tekemättä totaalisen mitään hyödyllistä ja kehittävää. Niin paljon on sisäistetty mukavenäläistä englanninääntämystä, että tulevista keikoista saattaa tulla hupaisia ilman pientä skarppausta. Silti, lojuminen oli tänäänkin tarpeen. Ettäpä teki hyvää.

Akkuja on syytäkin ladata, sillä huomispäivä on kova. Aamuyhdeksältä alkaa tiukka studiolivetaltiointi. Nauhalle rapsutellaan kaksi biisiä tämänhetkisestä ohjelmistokärjestä, ja koko hommasta syntyy monikameratuotanto. Ja on varmaan meikkiä ja tukka pystyssä. Kaikenlaista pientä kivaa tietenkin. Odotelkaas vaan.. ;) Illalla Arabiasalissa, Pop & Jazz Konservatoriolla on opinahjon 40-vuotisjuhlakonsertti, johon meidät kunniaksemme kutsuttiin soittamaan. Samalla lavalla nähdään mm. Saara Aalto, Paradise Oskar ja Yona! Tervetuloa kuuntelemaan!

lämpimin terveisin sohvalta, peiton alta

- Jouni Aslak

FINAALISSA!

Eilispäivän teema oli kilpailu. Miten tässä näin kävi? Musiikki ja kilpailuhan eivät lähtökohtaisesti liity toisiinsa mitenkään. Kahden kilpailun tiimoilta kuitenkin oltiin liikenteessä eilen. Elämme kummia aikoja!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Aamu alkoi ilouutisella: Näistä yli kahdestasadasta bändistä, jotka nauhansa Rockin SM -kisoihin laittoivat, olemme me nyt kuuden parhaan joukossa, eli Musiikkimessujen suurella lavalla Messukeskuksessa 27.10! Finaalipaikka siis aukesi! Tässä vaiheessa on vähintä kiittää tuhatkertaisesti jokaista, joka sijoitti euronsa meidän hyvinvointiin! Kiitos kiitos kiitos!

Hommaan jatkuu edelleen yleisöäänestyksen voimin. Finaalissa on ammattiraati, jonka tueksi yleisö äänestää samaan tuttuun tyyliin tekstiviestein vielä tämän kuukauden verran, finaalin asti! Muutaman viestin voit siis vielä laittaa, jos jäi harmittamaan vähäinen osanotto edellisessä äänestysvaiheessa... ;) Tässä vielä ohjeet:

Lähetä tekstari ROCK 8 numeroon 173175, ja olet Grandevillen puolella. Hinta 0,95 egeä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Iltasella piipahdettiin Allun ja Samulin kanssa antamassa videohaastattelu Emergenza-TV:lle Bar Loosen nurkkapöydässä. Tuli kerrattua mukavasti Ruotsin matka, kilpailun vaiheet, uudet tuttavuudet ja muut Emergenzan mukanaan tuomat jutut. Hauska hommahan se oli, ja voittajan on helppo hymyillä. Vielä kamerallekin.

Ensi viikolla soitetaan taas rock-musiikkia Helsingissä. Vuorossa on LeBonk Music Machine, jossa meidän kanssa lauteille nousevat SiCi & The Boogie Brothers sekä kuvankaunis Berlin Nun! Tulkaa moikkailemaan sinne!

- Jouni

Keravan kutsu

Moi kaikki!

Viikko sitten käytiin lyömässä intensiivikortit pöytään Finnvoxin F-studiossa yhden raidan äänitystoimissa. Yksi ilta kului äänittäen, toinen miksaten ja kolmas fiilistellen uutta biisiä. Siitä tuli pelkkää kultaa ja nyt meillä on siis laatikossa teille herkkua, joka näkee päivänvalon juuri silloin kuin on sopivin hetki! Ähhähää!

Tänään mennään sitten ihan toisenlaiseen paikkaan. Keikalle nimittäin Keravan Bilikseen! Henkselit on  sopivasti löysätty keikkakorkeuteen ja nyt on lähdön aika. Nähdään kohta Keravalla!

- Jones

Kaatokeskus kutsuu!

Pitkän tauon jälkeen palattiin treenikselle, joka viimeisimmät kuukaudet on näyttänyt enempi varastolta, kuin treenikämpältä. Keikantäyteisten viikonloppujen jälkeen (toinen toistaan enemmän) kamat on vain heitetty ovesta sisään, ja järjestys on ollut Hiroshiman luokkaa jo useamman viikon. Tavoitteena oli harjoitella uusi biisi settiin, ja siinä onnistuttiin! Uusia keikkoja odotellessa voitte fiilistellä, että jäätävä bilehitti on tulossa! Mieletön fiilis oli muutenkin istuskella treeniksen etuportailla ja fiilistellä laskevaa aurinkoa.

Treenien päätteeksi myös pelattiin Trivial Pursuitia törkeällä meiningillä treeniksen persialaismatoilla. Siinä missä Akin näkemyksellä Mika Häkkisen esikoinen oli Seppo, olin itse tarjoamassa Wayne Gretzkyn pelipaitaa koristamaan numeroa 91. Aina ei voi voittaa. Paitsi, jos on meikä. Meikä on ässä jätkä. Voitin tälläkin kertaa.

terveisin
- Jone, ässämpi jätkä

Yö kellarissa

Huomenta kaikille. Eilinen päivä oli hieman sitä toisenlaista sorttia. Erikoisin sen piirteistä oli se, että silmien ummistuessa vasta aamukuuden aikaan, oli kulunut vasta puolitoista vuorokautta siitä kun studiosessiot sovittiin, ja raita oli jo nauhalla. Uskomaton voimainkoetus joka tuotti mehevän hedelmän! Yllätyssessiot on parhaita, näemmä!

Nauhalla on nyt siis uusi, ennenkuulematon, koskaan esittämätön kappale, josta tulette pian kuulemaan lisää yksityiskohtia.

Sijaintina oli siis Finnvox Studioiden F-studio, alakerran supersisustettu tunnelmaluola rekvisiittaruoreineen, laivakelloineen ja lattialla seinään nojaavine solmutauluineen. Nurkassa makasi pino Junoja ja muita herkullisia kosketinsoittimia, eikä niitä jätetty hyödyntämättä. Rummut taltioitiin viimeisen päälle, bassoissa rutisee vanhan koulun Fender Bassman (silverface) ja kitarat kaikuivat kaiuttomassa huoneessa Fender Bandmasterista ja 4x12' kaapista. Laulaa sain jälleen mikkiin, jonka ostaminen veisi minulta vuoden tulot. Mikä työskentely-ympäristö!

Ei tässä sen ihmeempää tänään ollutkaan. Mieleni vaan teki tässä aamutunnelmassa hehkuttaa.

Mitä keikkoja!?!

Moi kaikki! Nyt on ollut niin mielenkiintoinen pari viikkoa, että antakaa anteeksi jos jokin merkittävä tapahtuma jää mainitsematta. Todennäköisesti kaikki, koska olen niin tohkeissani.

Ensinnäkin, Peter Pan Biken loppukesäbileet Kalasatamassa! Mieletön boogie, vaikka väkeä olikin (säästä johtuen) verrattain vähän. Oli pyöriä, oli ryynimakkaraa, oli bönthöö ja melkoinen ilta kaikenkaikkiaan. Oli äärettömän mukava saada soittaa seurueelle, josta valtaosa oli uusia kuulijoita. Ensinnäkin, keikka oli täynnä pientä säätöä, kahdesta kitarasta katkesivat kielet ja sade uhkaili taivaanrannassa näyttäytymisellään koko keikan ajan. Kun viimeinen kappale saatiin kunnialla maaliin saakka, ensimmäiset pisarat jatkoivat siitä. Sateen vallatessa pienen ulkolavamme, yleisöstä kerääntyi mieletön joukkue auttamaan kamat sisätiloihin sateen alta. KIITOS KAIKILLE TEILLE!

Seuraavana aamuna, tuhannen kommelluksen kautta päästiin kutakuinkin ajoissa baanalle kohti Savonlinnaa ja Tower Rockia! Matka sujui melkoisen suoraa linjaa vähillä pysähdyksillä, ja ajoissa oltiin Olavinlinnassa soundcheckin teossa. Ensimmäistä kertaa lavalle astuessa olo oli kuin lapsella Heathrown lentoasemalla. Näin hetken kuluttua olen vakuuttunut, että lavan päästä päähän ei yksinkertaisesti nähnyt. Niin leveä se oli. Suurin stage Gvillen historiassa.

Äänimaisterimme Jaakko sai kaikuhallin aisoihin (linnahan on akustiselle musiikille, kuten oopperalle, akustiikaltaan mainio, mutta rock-musa onkin asia erikseen), ja olo oli juhlallinen keikkaa odotellessa. Retkue keräsi luunsa ja suunnisti aurinkoiseen Savonlinnaan. Ystävämme Jussi järjesti vielä henkilökohtaisena palveluksena (kiitos siitäkin kaikukoon) uudet kitarankielet katkenneiden tilalle, ja päästiin valmistautumaan keikkaan Riihisaaren kallioilla. Rock kaikui linnasta ja aurinko lämmitti tosissaan. Mikä iltapäivä!

Kun saavuimme linnaan hetki ennen omaa settiä, oli järisyttävä yllätys nähdä sali niin täynnä ihmisiä! Jännitys nousi yhtäkkiä kurkkuun ja siitä vielä ylemmäs, kunnes tukka oli liimassa, korvissa soi ja silmät harittivat. Lavalle nousu (tai laskeutuminen muutama kymmenen korkeaa porrasta) sujui huumassa jättämättä minkäänlaista muistijälkeä aivoihin. Samaa voi sanoa keikasta, sillä muistikuvat nojaavat paljolti upeisiin valokuviin, mitä saatiin jälkeenpäin! Kuvia on nähtävillä Facebook-sivullamme! Kiitos kaikille kuvaajille!

Ennen keikkaa Aki lupasi, että jos saan yleisön seisomaan, hän tarjoaa minulle Pirkka-oluen. Sellaisen sinisen ja herkullisen. Sanotaan vaikka näin, että Akilla ei ollut pienintäkään varaa jättää tarjoamatta lupaamaansa makupalaa. Eturivissä laulettiin mukana ja välillä meinasi mennä omassa suussa sanat väärinpäin sitä fiilistellessä. Oikeaan korvaan päätynyt lainakorvis (kiitos Essille, kuumat korvikset!!) huitoi koko keikan poskeen, mutta sehän piiskasi vaan lisää pornoa showhun.

Tower Rock oli mieletön kokemus, ja kenties se ei jäänyt viimeiseksi keikaksi tuossa historiallisessa sijainnissa. Jäätävää!!!

Viikko välissä kului pienessä usvassa, seuraavia keikkoja odotellessa. Torstaina lähdettiin Tampereelle, jossa UPEAN oululaisyhtye Reetan kanssa otettiin haltuun O'Hara'sin pieni kellariklubi. Luukku tuli täyteen ja oli kyllä mielettömän mukava vetää pitkästä aikaa hämärässä, pienessä luolassa. Intiimi on oikea sana kuvaamaan tunnelmaa, joka illassa vallitsi. Keikan jälkeen roudattiin kamat jalan Hämeenpuiston yli autoon ja suunnattiin parin nopean tuopin ohitse Matin luo nukkumaan. Aamusella odotti lähtö Ouluun. Ajomatka Tampereelta Ouluun tuli aliarvioitua raatteentiemäiseen tapaan. Ensimmäinen "lyhyt" lounaspaussi Orivedellä oli virheellisesti mitoitettu, ja lopun aikaa ajettiinkin kilpaa navigaattorin perilläoloajan kanssa. Nopeat vessapaussit, jätskiä mukaan ja paljon kortinpeluuta. Oulussa oltiin ajallaan ja mielettömät matkavibatukset niskassa. Nopealla roudauksella nelivitoseen ja keikkaa odottelemaan.

Lucie Niemelä avasi illan akustisvetoisella setillään. Bändi osoittautuikin koostuvaksi lähinnä tutuista tyypeistä ja oli hauska hoksata kuuntelevansa käytännössä naapurissa asuvien kavereiden soitantaa kevyen kahdeksan tunnin ajomatkan päässä. Lucien keikka oli hieno ja Luciekin uutena tuttavuutena vaikuttava tyyppi! Levyjä vaihdettiin nimmarein varustettuna ja fiilisteltiin!

45's Special, kuten Facebookissakin hehkutin, oli rento ja miellyttävä mesta. Lavan ikävästi jakava pylväskin unohtui äkkiarvaamatta setin räjähtäessä käyntiin. Muutaman ensimmäisen kappaleen jälkeen lavan edessäkin alkoi olla mukava tungos ja kaikki epäilykset oululaisten musiikkimausta katosivat kuin tuhka tuuleen. Encoren jälkeen olin aivan myyty ja valmis hyviin jatkoihin....

....jotka tuli ottaa iisisti aamukahdeksan lähtöajasta johtuen. Puolitoista tuntia saatiin unta ja siirryttiin autoon. Periaatteestani yleensä hyvällä teholla kiinni pitäen en koske energiajuomiin, mutta lauantaina oli aivan pakko. Ensimmäiset sata kilometriä olivat hyvin työläät ja raskaat, mutta pään vihdoin alkaessa toimia loppumatka oli vaivaton. Yllättävän kevyesti sitä ajaa liki yhtämittaa Oulusta Helsinkiin, kun haluaa vaan. Jyväskylän jälkeen jännitettiin polttoaineen riittävyyttä ja Jyväskylään hyljätyn Matin Tampereelle pääsyä. Helsinkiin saavuttaessa jännitettiin Samulin kanssa ehtimistä Kotkaan seuraavalle, vähän toisenlaiselle keikalle. Kaikesta huolimatta kaikki meni putkeen. Kiitos Murphy, kun säästit meitä lailtasi tällä kertaa!

Tuli yllättävän pitkä tauko Grandevillen keikkailuun nyt. Seuraava veto on Keravalla vasta parin viikon päästä, perjantaina 14.9. Keravan Bilis on paikka, josta moni on kertonut mieltäylentäviä detalijeja. Nyt se koetaan itse. Tulkaa moikkaamaan, kun kuitenkin olette Keravalla päin!

Tällä välillä käydään Akin kanssa leikkimässä DJ:tä Tampereella! Ensi viikon tiistaina, 11.9. Tampereen Klubilla on Pingisklubi, jossa päästään ihan oikeiksi DJ-vieraiksi, soittamaan levyjä. Teemana on - mikäpä muukaan kuin - poikabändimusa! Nyt nostalgisoimaan!

Ei mutta nyt menen kyllä nukkumishommiin. Telkkarista tulee Näkijä, ja se loppunee kohta. Meikällä on "koti-ilta" Palataan taas!



- Jone

Sporttia ja tsemppiä!

On se mielenkiintoista, ihmismielen toiminta..

Enää kuntourheiluun ei riitä se, että siitä tulee hyvä olo henkisesti ja fyysisesti, että se kohentaa kuntoa ja parantaa suorituskykyä. Nyt on painoarvoa myös sillä, että saa Facebookin Sports Tracker -julkaisuun tykkäyksiä. Nykytekniikka muotoilee meille uuden motiivirakenteen. Eikä se kai ole keneltäkään pois, jos näin tulee liikuttua!

Treenien perään eilen Samuli lähti Taiteiden yöhön. Yöhön siis harhailemaan. Yöhön lähdettiin myös me kaksin, joskin toisenlaiseen. Raikasilmaiseen, Käpylän puistoisaan yöhön, lenkkarit jalassa ja verryttelyvaatteissa. Kahdeksisen kilometriä hikistä tsippailua hämärässä illassa, kaupan kautta kotiin ja wok tulille. Kuteetkin oli.

Nyt kokoontuu koko orkesteri kuntosalilla. Kunhan Allu saapuu paikalle, hörppää kahvinsa ja vetää sporttinortin, ollaan valmiita lähtöön. Meistä tulee vielä uusi Iron Maiden tätä menoa, ja jossain vaiheessa vielä ammattimaiseen tyyliin laadittu promokuvakollaasi sisältää kymmenkiloisia käsipainoja, taljoja, hikinauhoja ja viisi itsensä hengiltä rääkkäävää urheilijanuorukaista. Sit voi taas juhlia.


Kalasatamassa on tänään kesäbileet! Peter Pan Bike viettää tuparijuhlia takapihan parkkiksellaan ja siellä kuullaan Grandevillea! Olisittepa kaikki siellä!

Ja huomenna Savonlinnaan, roudaus aina yhtä mieltäylentävässä kiviympäristössä. Epätasaisia kiviportaita ja kapeita käytäviä. Missäpä muuallakaan siis, kuin Olavinlinnassa! TOWER ROCKin lippuja saa vielä! Eikun ostoksille! Ikärajattomassa tapahtumassa lienee erilaista soittaa, kuin näillä menneillä klubikeikoilla ja festeillä on ollut. Viime kerrasta onkin tosissaan aikaa. Kaipa sen osaa vielä...?

Sporttia ja tsemppiä kaikille!
terveisin Sporttijätkät Jouni ja Masa

Keskuksesta kajahtaa!

Pitkän tauon jälkeen palattiin treenikselle, joka viimeisimmät kuukaudet on näyttänyt enempi varastolta, kuin treenikämpältä. Keikantäyteisten viikonloppujen jälkeen (toinen toistaan enemmän) kamat on vain heitetty ovesta sisään, ja järjestys on ollut Hiroshiman luokkaa jo useamman viikon. Tavoitteena oli harjoitella uusi biisi settiin, ja siinä onnistuttiin! Uusia keikkoja odotellessa voitte fiilistellä, että jäätävä bilehitti on tulossa! Mieletön fiilis oli muutenkin istuskella treeniksen etuportailla ja fiilistellä laskevaa aurinkoa.


Treenien päätteeksi myös pelattiin Trivial Pursuitia törkeällä meiningillä treeniksen persialaismatoilla. Siinä missä Akin näkemyksellä Mika Häkkisen esikoinen oli Seppo, olin itse tarjoamassa Wayne Gretzkyn pelipaitaa koristamaan numeroa 91. Aina ei voi voittaa. Paitsi, jos on meikä. Meikä on ässä jätkä. Voitin tälläkin kertaa.

Viikon päästä nähdään keikoilla, ja jos hyvä munkki käy, on uusi biisi soitossa! Kannattaa tulla tsekkaamaan!

tietävin terveisin
- Jone, ässämpi jätkä

Kielet poskessa!

Terveeks taas aurinkoisesta Käpylästä!

Grandevillen tähän päivään kuuluu ainakin minun ja Akin osalta parvekkeella istuskelua, salille lähdön tekemistä ja kahvin juontia. Kahvia käytiin tänään myös juomassa Playground Musicin toimistolla promoottoriystävämme Tommin kanssa. Painetusta erästä levyjä on melkein kaikki myyty loppuun, mitä keikoille on otettu. Nyt levyä saa vielä ainakin Levykauppa Äxästä ja CDonista, ja kyllä, jos nimmarit niihin tahdotte, ottakaa lätyt mukaan keikoille. Nimet kuuluu kyllä netistä ostettujenkin levyjen hintaan. ;)

By the way, ne värilliset kielet oli vähän floppi. Akilla katkesi ensimmäinen ekalla keikalla. Miun SG:ssä kestivät sentään kolmanteen keikkaan, kunnes yksi napsahti. Nyt on molemmilla viisi värikieltä luutuissa. Ei se mitn.

Viime päivityksen jälkeen on ehditty keikkailemaan jos vaikka missä! Anteeksi taas kaikille, että päivittäminen on ollut niin laiskaa. Kiireeksi on meinannut mennä, kun keikkoja ja muita touhuja on niin paljon. Siitähän emme valita, yritämme vaan muistaa raportoida parhaat hetket tännekin. Eihän ketään haittaa, jos päivitykset ovat vähän lyhkäisempiä toisinaan? :P

Puruvesi Popissa jännitettiin sään puolesta pitkän aikaa. Ilmatieteenlaitos levitteli aikansa perättömiä huhuja perjantain sateista, mutta kun Kerimäelle päästiin, koko uhka havaittiin turhaksi. Kun lauantaina sitten aurinkoisella Savonrannalla soitettiin, oli kuulemma Kerimäellä sadellut vettä. Ei sentään koko iltaa, eli festarit onnistuivat sielläkin. Puruvesi Pop on loistava festivaali, en voi muuta sanoa! Kaikki toimi viimeisen päälle, sillä järjestäjät todella olivat tilanteen tasalla! Oli pullaa, oli kahvia, oli tivoli, oli sauna. Oli järjestyksenvalvontaa, ja järjestäytymätöntä valvontaa, järjestäytynyttä autossa nukuntaa (Allu) sekä tuhat muuta syytä palata noihin kinkereihin uudelleenkin. Joko lavalle tai sen ulkopuolelle.

Savonranta yllätti monella tasolla. Kuulijoita oli paljon, ihmiset tanssivat villisti, ruokaa ja juomaa riitti, eikä laadussakaan ollut pienintäkään valittamista! Kyllä kelpasi palata yöllä mökkimajoitukseen jatkamaan iloista juhlaa.

Tamperekin on tässä lyhyen ajan sisällä valloitettu kahdesti. Rumalla oli sakkia kuin joulukirkossa, ja täytyykin kiittää teitä kaikkia, ketkä tulitte sinne tanssimaan ja riehumaan meille niin mahtavan lavafiiliksen! Oli mielettömän hauska pistoreissu! Ainoa harmi oli, että Akin kanssa jouduttiin lähtemään takaisin Helsinkiin heti keikan jälkeen.. :/

Viime viikonloppuna käytiin taas Tampereella akustisella keikalla, tällä kertaa pidemmän kaavan mukaan. Artturissa oli mukavan seesteinen tunnelma, kun ihmiset istuskelivat pöydissään ja rupattelivat musaa fiilistellessään. Aki, minä ja Samuli suoritimme kolmen miehen taidepläjäyksen räävittömässä räsymattohengessä ravintolan nurkasta Allun ollessa toisaalla kaukana idässä, ja Matin istuskellessa eturivissä katsomassa keikkaa, jossa hänet korvasi muutamassa kappaleessa 80-lukulainen komppikonemysteeri! Naurut ainakin saatiin aikaiseksi! :D

---- Jotain uutta, jotain vanhaa ----

Sellaisen salaisuuden voin kertoa, että uutta sinkkujulkaisua suunnitellaan jo. Musiikkivideokin lähestyy, ja ensi viikolla sitä taas kuvataan. Mielettömän siistiä on se, että Tommi, promoottorivelhomme on tiiviisti messissä tuossa musiikkivideon teossa. Hän oli mukana myös voittamassa tämän vuoden Uneton48 -lyhytelokuvakilpailua. Lisäksi hänellä on auto, jonka keskikonsolin taakse mahtuu hitosti CD-levyjä. Mikä mies!

Ensi viikolla soitetaan taas keikkoja, joita on odotettu kuin kuuta nousevaa! Ensin perjantaina soitetaan pitkästa aikaa Helsingissä, kun treeniksemme lähimaastossa majaa pitävä Peter Pan Bike järjestää avajaisbileensä Kalasatamassa! Tilaisuuteen ovat kaikki tervetulleita ja syytä on tullakin. Harvoin meidän keikoilla nähdään niin paljon moottoripyöriä!

Lauantaina suunnataan sitten Savonlinnaan, kotikonnuille, jossa päästään vihdoin paikkaan, jossa moni ei poppia ole soittanutkaan; nimittäin kauniiseen, keskiaikaiseen Olavinlinnaan! TOWER ROCK -nimeä kantava tapahtuma teki meistä pääesiintyjiään! En muista aikaa, jolloin en olisi haaveillut soittavani linnan suurella linnanpihalla, isolla lavalla. Kun olin skidi, The Rasmus siellä musisoi, ja kun muutama vuosi sitten todistin Nightwishin linnanvalloituksen kolmannelta riviltä, muistui taas mieleen tuo ammottava aukko sielussani, joka keikan haaveilusta syntyi. Enää puolitoista viikkoa, ja se on totta! Samalle lavalle nousevat I gave up to elephants ja Mindbend, nuoret lupaukset samalta suunnalta. Tulkaa kaikki joukoin valtavin linnaan. Se kannattaa!

Jummi jammi.

Onpa siistiä.

Nyt salille!

- Jouni Aslakkinne

Jäätävää poltetta Pitäjänmäessä

Tänään saatettiin päätökseen nelipäiväinen urakointi Finnvox-studioilla. Tuloksena rumpu- ja bassoträkit kolmeen uuteen kipaleeseen sekä yllätysherkkupala, jonka saatatte pian kuullakin, jos olette kiltisti. Mieletöntä meininkiä, ja vaikka itse kävinkin kesken sessioiden kahdella keikalla (palatakseni yöllä studiossa riehuvien tovereideni keskuuteen) sain sellaiset kicksit taas kerran tästä työskentelystä, että oli resori koetuksella.

Väittäisin, että nyt jos koskaan on mahtavin fiilis alkaa pudottelemaan kohti ensi viikonlopun keikkaa Tampereella. Ruma-klubista särkyy ikkunat, kun Allu täräyttää viidennen kielen soimaan uusissa sovitusjipoissa!

Tampereelle ei lähdetäkään millään ihan peruskielillä. Punaista sen olla pitää!

Ruma-klubin vedossa meillä on kaverina paikallinen Tammela 33100, mielenkiintoinen folkahtava poppitrio! Mielenkiinnolla odotan! Tulkaahan ajoissa paikalle, niin editään jubailla!

- Aslak

AI NIIN! Tännehän olen unohtanut kaiken studio- sun muun sekoilun tiimellyksessä kertoa Rockin SM -skabojen sijoituksesta! Ollaan siis Rockin SM:ssä kahdenkymmenen parhaan joukossa! Nettiäänestys finaalipaikoista alkaa pian ja laitattehan kaikki sen minuutin elämästänne äänestämiseen? No laitatte! Kiitos miljoonasti!

Savonlinnasta studioon!

Moi!

Viime viikonloppuna oli runsaasti aktiviteettia! Lauantai-illan vietin keikalla viihdyttäen juhlakansaa bilebändin riveissä, ja irroittauduin Helsingistä auton rattiin heti keikan jälkeen. Savonlinnaan oli lähdettävä, kun sunnuntaina oli tuo kahden keikan ihana päivä kotikulmilla! Läpi yön tuijotin mustaa asfalttitietä, ja aamukahdeksan jälkeen viimein telakoiduin lakanoiden väliin Savonlinnan hehkeässä kesäaamussa.

Aurinko helotti koko sunnuntaiaamun tyylikkäästi ja pitäen yllä omituista illuusiota pirteydestä. Roudasimme Allun ja Akin kanssa kamppeet Oopperaterassille odottamaan SOFringen "Luova Tauko" -esiintymistä. Kahteen mennessä sade oli ehtinyt näyttää kyntensä, mutta terassille kerääntyi kiitettävästi ihmisiä kuuntelemaan neljän kappaleen täsmäiskun akustista Gvillea. Esiintymisen ajaksi sadekin teki tietä auringolle, joka kuitenkin pakeni välittömästi takavasempaan soiton vaihtuessa levymusiikkiin.


Illalla oli Café Alegrian vuoro. Kilpailua keikkarintamalla oli, sillä Olavinlinnassa musisoi samaan aikaan joku Karita Mattila. Siellä oli ollut kuulemma sali täynnä, ja niin oli meilläkin. Tasapeli. Alegriassa oli upeaa soittaa. Pieni ja intiimi tila, kosketusetäisyydellä bändistä erikoiskahvejaan nauttiva yleisö ja keikan lopuksi ikkunasta leikkautuva auringonlasku tekivät tunnelmasta käsinkosketeltavan. Yleisön poistuttua ilmeisen tyytyväisenä uudet CD-levyt kainaloissaan saimme vielä herkulliset toast-annokset. Kyllä kelpasi, kiitos Alegrian väki!

Maanantaina, Allun ollessa jo työmiehenä Helsingissä, käytiin Akin kanssa Sulkavalla kalastamassa. Mökkiolosuhteissa ei haitannut "pieni" sadekuuroilu, sillä lämmintähän tuo vesi oli. Sauna kuumaksi ja ropinaa kuuntelemaan. Hermo lepäsi kuistilla istuskellessa ja katsellessa sateiselle järvelle, jossa vesilinnut seikkailivat poikasineen. Kalastus tuotti tulosta elämäni suurimman otuksen verran, sillä isoisän perintövieheeseen tarrasi viisikiloinen hauki!

No mutta, toisenlaisiin aiheisiin!


STUDIO - DAY ONE

Kulunut torstai näki osaltani päivänvalon Savossa, mutta tietä sai taas tuijottaa tuntikaupalla. Vesisateen hidastaessa matkaa Helsinkiin tullessa, istuin lopulta ratissa viisi ja puoli tuntia. Se oli kuitenkin joka hetken arvoista, sillä perillä odotti studiosessio aina niin kotoisalla Finnvoxilla Akin ja Toistaiseksi Nimettömän vierailijan kanssa! Sen verran täytyy todeta, että tätä mahtavampaa studiopäivää en ole ikuisuuksiin kokenut, liekö koskaan! Asetuimme vastakkain Finnvoxin suuressa B-studiossa ja lauloimme kymmenkunta maailman vaivattominta ottoa, äänet soivat uskomattoman hyvin yhteen ja kaikki kulki pehmeästi kuin vanhoissa ranskalaiselokuvissa! Tämä neito ylitti villeimmätkin odotukset, kun potentiaali tehdä mitä vaan maan ja taivaan välillä kuului koko ajan. Kuuntelen paraikaa aikaansaannosta repeatilla. Ihanaa!

Tästä illasta siis alkoi pitkän viikonlopun mittainen äänityssessio Finnvoxilla. Huomenna (tai tänään, perjantaina) kootaan rumpuäänityssessio, kun lauantai ja sunnuntai on täyttä takomista. Muutamaan biisiin tehdään nyt bassot ja rummut. Allu on uuden viisikielisen Majoneesinsa kanssa koko ajan viidennellä kielellä, ellei kukaan vahdi. Ja saahan sitä murisuttaa.. :P

Ehkäpä jonkinlaista videopäiväkirjaa, kukaties! Pysykää tutkalla!

- Jouni, äänityksistä ihan mehuissaan

Haminaan!

Hei veljet ja siskot!

Punaisten Opelien letka vyöryy vääjäämättä tasaista 75 km tuntinopeutta kohti Haminaa ja Ulkomusiikkia -festivaaleja! Haminian Sounds -kollektiivi soi meille kunnian esiintyä illan toiseksiviimeisenä aktina juuri ennen oman kylän tähtiä, Varvaraa! Tänään kuullaan siis iltamyöhästä sähköistä Gvillea, ja päivällä torilla akustista. Tuplareissu. Mainiota.

Aki siirtyi rattiin Kuninkaantien ABC:llä (hyi) ja mie aloin päivittämään tätä blogia. Mojito-lonkero auki ja kesästä nauttimaan. Aki ei näyttänyt panneen pahakseen. Matkaa on vielä kuutisenkymmentä kilometriä ja paikan päällä odottaa kestitys vailla vertaa. Yhtään en osaa arvioida mitä tästä päivästä tulee, mutta positiivinen ennakkokuvitelma leijuu väkevästi silmien ja tuulilasin välissä.

Ensi viikolla käydään sukeltamassa studioon, sillä mikäpä kesähelteellä olisi mukavampi paikka viettää aikaa, kuin kellari. Päivänvalo on yliarvostettua kun poppia tehdään. Pikapuoliin saatte pieniä ekstraherkkuja kuultavaksenne siis, enempää en paljasta. Kerhossa kuitenkin kikkailee niin naislaulajia kuin aurinkolasipäisiä DJ-ihmisiä. Korvat auki.

Palefacen tahdissa, nöyrin palvelijanne

- Jouni

Kirjaimia kanneltiin, Ruotsissakin käytiin, kohta Helatorstai-klubi Henry's Pubissa!

No johan on aikaa kulunut viime päivityksestä! Ei oteta tavaksi.

Taannoin vietimme kesäpäivän Helsingin keskustassa kolmentoista miehen voimin. Yksitoista suurta valkeaa kirjainta, kaksi kameraa, muutamat aurinkolasit, useita tunteja, yksi radiohaastattelu, useampi hämmentynyt katse ja jokunen lehtijuttu. Tuottelias päivä, eikö?

Kiitos Peter Pan Bikelle, kun annoitte sen suuren valkean maalitonkan käyttöön. Ilman teitä olisimme varmaan joutuneet ostamaan (!) maalia.

Kirjaimet tullaan varmaankin näkemään vielä jossain yhteydessä jossain päin maailmaa. Nyt ne ovat siellä ja täällä jemmassa pitkin Helsinkiä. Kiitos kaikille kun olitte messissä! Kova meininki!

EMERGENZA FESTIVAL @ Debaser Medis / Tukholma

- erään rock-yhtyeen matkakertomus -

Kävimme siis Ruotsissa soittamassa rock-musiikkia. Debaser Medis oli komea ilmestys holvikaarineen, lattiakuvioineen ja seitsemän euron bisseineen. Emergenzan pohjoismaisessa finaalissa nähtiin jälleen kuusitoista bändiä ja taso oli korkea. Omaan mieleen painuivat lujiten Norjan voittaja "The Dudes", Tukholman voittaja "Leave the sky behind" sekä illan viimeinen akti, viisaria monellakin tavalla väräyttänyt "The Spitchic". Voitto ei tarrautunut meidän matkaan, mutta ainakaan henkilökohtaisesti en ota tuosta harmia. Mahtava kokemus tuo reissu oli kaikkine laivakikkailuineen, saunoineen, hiekkamyrskyineen ja rantojen miehineen.

Ruotsiin tullessamme, tarkemmin heti laivarantaan saavuttuamme aloitimme suunnistamisen majapaikkaan. Karttaa tähyiltiin epäuskoisena, kun hostelliin näytti olevan viitisen kilometriä matkaa. Kävellen? Soitinten kanssa? Avulias taksivahti soitti meille tilataksin, joka maksoi noilta viideltä kilometriltä 35 euroa. Popmusiikki osoitti jälleen kerran olevansa kallis harrastus. Onneksi kyyti oli mukavaa ja saimme vielä mukavan kuljettajan puhelinnumeron. Harmi, ettei hän ollut kaunis naisihminen vaan arviolta viisikymppinen parrakas mies jostain päin lähi-itää.

Hostelli oli kaikesta päätellen vanha vankila. Joka paikassa oli tunnelmallisia kaltereita, värimaailma risteili leikkisästi valkean ja harmaan välillä ja huoneiden ovet olivat tukevat kuin vaikkapa vankilassa. Kun vihdoin pääsimme huoneisiin, oli havainto, että yövyimme vanhoissa selleissä, mukavissa kerrossängyissä. Huoneissa oli televisiot, ilmanvaihto, suihku ja huurrelasi-ikkuna. Periaatteessa kaikki mitä 2000-luvun rangaistusvanki saattaa kaivata. Tai popmuusikko.

Keikkapaikalle piti olla majoitukselta ihan lyhyt matka. Käveltyämme reilun puolen tunnin ajan soitinten kera totesimme, että kyllä nyt oli Savon poikaa viilattu huolella linssiin. Minä ja miksaajamme Jaakko otimme etumatkaa kohti Debaseria ehtiäksemme bändien ohjeistukseen. Muu joukkue jäi lipumaan hitaampana kolonnana kosketinsoitinlaukun kera pitkin Tukholman katuja. Matka kului meidän osalta joutuisasti parjatessamme rantaan hotelleiksi ja ravintoloiksi ajettuja laivavanhuksia, joista oli rakennettu jos minkäkinlaisia hirvityksiä. Slussenin kohdalla alkoi olla lämmin, asteita kun ulkona oli varjossa 25. Onneksi pienen mäennousun jälkeen alkoi varjoisa alamäki Götgatania pitkin suoraan keikkapaikan ovelle.

Takahuone oli pieni kuin vanhan vallan postimerkki. Lisäksi vessan käytössä oli rajoitteita, vettä ei saanut kuin pienissä mukeissa tiskiltä ja olut maksoi meille lähes tuon edellä mainitun omaisuuden. Juotiin sitä silti. Martin, finaalin järjestäjä manaili kuinka heillä Tanskassa bändeille on runsaasti ilmaista Tuborgia. Jossain ruotsalaiset sentään jäivät kärkisijalta. Onneksi yläkerrasta salaisen numerokoodatun oven takaa löytyi lisää tilaa oleskella kamppeineen. Alakerran huoneesta mukautui "preparation room" lauteille menevälle bändille. Koko illan ajan takakäytävällä oli kova huiske, käyntikortit lensivät ja facebookissa syntyi uusia kaveruuksia. Bändien taso oli huikea, mutta sen verran paljon oli musiikkia tarjolla, että mitenkään ei kyennyt kuuntelemaan jokaista. Terassi alkoi illan viiletessä olla houkutteleva keikanodottelupaikka.

Itse keikka meni hienosti. Jännitti sen verran (pitkästä aikaa), että spiikkaus oli vaikeaa, kiilaaminen tuntui väistämättömältä soitossa ja jatkuvasti vaivasi tunne, että kuolen tähän paikkaan. Niin sitä kuitenkin vain hengissä selvisi, ja eräänlaisena voittajana alas lavalta. Keikan jälkeen saatiin valtavasti kyselyitä ja ihmiset tulivat välittömään tyyliin juttusille pitkin salia. Tuntui todella hyvältä. Ruotsi rulettaa!

Illan päätteeksi julistettiin voittajat. Meille tarjottiin keikkaa viikon päähän Berliiniin, mutta varoitusaika oli niin lyhyt, että emme mitenkään olisi onnistuneet sinne menemään. Harmin paikka tosissaan, harmin paikka. Debaserin sulkeuduttua hajaannuimme väsyneimpien suunnatessa kohti majoitusta. Toiseen kastiin jäimme minä ja Jaakko. Yritimme Debaserin vieressä, samassa rakennuksessa sijaitsevaan ravitsemusliikkeeseen, jonka portille kävelimme tasaisin askelin ja tervehdimme ystävällisesti jämerärakenteista kerberosta, joka tunnisti meidät ilmeisesti suomalaisiksi. Kysyttyään meiltä nautittujen alkoholiannosten määrän (neljä), hän totesi herrojen olevan turhan päissään tähän ravintolaan. Mahdotonta, totesimme katsahtaen merkitsevästi toisiimme. Merkitsevästi katsahtivat myös ruotsinsuomalaiset toverimme baarin terassilla. Vaihdoimme heidän kanssaan muutaman sanan yli kaiteen ja meille kerrottiin, ettei näihin kapakoihin pyrkiessä ole eduksi se, että jalkaterien asentoa myöten näyttää suomalaiselta. Ensi kerralla tiedämme pukeutua toisin ja käyttäytyä elegantisti.

Jalka nousi kohti majapaikkaa, mutta matkaan tuli mutka, nimeltä Martin. Järjestäjäystävämme oli menossa kestitsemään toista voittajabändeistä, malmölaista Hurricane Lovea ihkaoikeisiin homobileisiin läheiselle laivalle. Liityimme kutsuttuina kolonnaan, maksoimme kymmenisen euroa sisäänpääsystä ja bailasimme parrakkaiden leidien levottomassa seurassa aamuviiteen. Uskomaton meininki sanon minä, tälle jäävät kyllä kaikki Suomen homobaareihin eksymiset. Pienestä ulkopuolisuuden tunteesta huolimatta meillä oli hauskaa heteroseurueessamme, ja matkustimme tyytyväisin mielin hostellille brittiläisen tuomarin kanssa taksin jakaen.

Aamulla takkuuntunutta otsatukkaa kivisti ja hiki tuntui liimalta. Kaipasin suihkua, joten matelin käytävälle ja vuokrasin pyyhkeen hostellin respasta. Kahden euron suihku oli kyllä jokaisen sentin väärti. Matkustimme roudaamaan Debaserille, jonne saavuimme sovitusta aikataulusta tunnin myöhässä. Pitkämielinen isäntä baarissa avasi meille ovet ja pääsimme kantamaan kamppeemme ulos virtsanhajuisen takakäytävän kautta. Edessä oli neljän tunnin odottelu ennen laivaan pääsyä, joten hajaannuimme. Osa jäi vahtimaan soittimia viereiseen puistoon Medborgareplatsenin laitaan kakkosoluen kera, kun minä, Aki ja Matti suuntasimme shoppailemaan. Beyond Retro Södermalmilla oli tapansa mukaan täynnä kaikenlaista supercoolia kamaa, josta olisin ilolla maksanut puolet pyydetystä hinnasta. Siirryimme siis tyhjin käsin takaisin Götgatanille. Vintagekitaroita myyvä putiikki veti meidät hetkeksi sisäänsä, kunnes hintalappujen 75 000 kruunua ajoivat meidät hippulat vinkuen takaisin kohti vaatekauppojen loppumatonta jonoa. Aki osti mustat farkut, minä lohenväriset. Matti sijoitti paitaan ja osti minulle velanmaksuksi hienot hopeanväriset plehat. Niillä kelpasi sitten kukkoilla pitkin Tukholman katuja. Matka Söderiltä laivalle ei ollut enää niin kamala. Yhtä suoraa tietä, pysähdys Lidlissä (ostamassa säälittäviä broiler-yrityksiä ja vatsavaivapihvejä) ja olimme jo perillä. Laivalle suihkuun, välikuolemaan ja baariin. Voi että. Seuraavana aamuna oli maailman suurin väsymys. Laivalta menin suoraan roudauksen jälkeen äänityssessioihin. En voi käsittää olevani vielä elossa. Kiitos Aki, Allu, Matti, Samuli ja Jaska tästä reissusta. Lähdetäänkö seuraavaksi vaikka jenkkeihin?

Nyt ollaan kaiketi jotenkin jo toivuttu tästä kaikesta sekoilusta. Arki on ottanut hyvän mallin ja ruoka alkaa jo maistua. Torstaina on kauan odotettu Helatorstai-klubin keikka Henry's Pubissa. Isäntänä heiluu Wallu Valpio, johon olemme niin monessa sopassa törmänneet, että kaikki alkaa tuntua jo salaliitolta.Walluminati? Lämppäriksi pyysimme Tampereelta nosteessaan kiitävän Idiomaticin, jonka kitararockia olenkin odotellut näkeväni livenä. Tulkaapa tyypit kuuntelemaan kuinka tässä käy!

Levyhän tosiaan tuli kauppoihin jo viime viikolla! Nyt on aika käväistä ostoksilla! Torstaina levyä saa myös Henry's Pubista keikan jäläkeen!

Nähdään taas!

- Jouni Aslak

Affen eka päivitys: Verse Drama -julkkaribileitten tunnelmointia

Savonlinna Happytime:

Molskis! Nyt on julkkaririehat riehuttu, vaikkakin sisällä itsessäni riehuu vieläkin vallan kutkulleen. Vaikka Loosessa koettiinkin järisyttävää kihelmöintiä Verse Dramaa julkkaroidessa, ei Savonlinna ja Happytimekaan jättänyt ketään kylmäksi! Kiitokset Jusu Wirekoskelle tyylikkäästä yleisön lämppäyksestä!

Oli kyllä valahtaa lahkeeseen kesken soiton ihan vaan siitä fiiliksestä johtuen minkä Savonlinnassa meille tarjositte. Kaikkien teidän fiilis suorastaa vyöryi meille lauteille, kun katsoi teidän biletystä ja yhdessäpä saatiin aikaiseksi ehkä vuosisadan kinkerit Häppärissä. Kiitos Savonlinna, kiitos Häppäri, kiitos työ kaikki siellä kotona! Aivan kerrassaan mahtavaa! 

Fiilistelyjä:

Odottavia olivat tunnelmat jo ennen viime keskiviikon Loosen julkkareita. Emergenzan Suomen finaalin jälkeen oli vain muutama päivä aikaa itse kunkin koota itsensä seuraavia bileitä varten. Kuitenkin odotetusti hommat saatiin hommilleen, eikä pieni juhliminenkaan Loosen jälkeen tuottanut kenellekkään sen suurempaa päänvaivaa. (Rock'n Roll -elämää sanon minä) Itse tykkään narista aina kun jos kävelyhommiin joutuu, nyt hommaan tuli muutos kun huomasin jossain päin Kallion kulmia että keskustasta on dallattu jo miltei Vallilaan asti, not bääd sano! Asiaan saattoi hienoisen vaikutuksen luoda Akin ihme allergialääke, jolla hetkeksi sai siitinpölyt unohdettua 

Torstai toivoa täynnä ja Suomi Vs Usa jääkiekon mm välierä ottelu! Perjantaita odotellessa vähän kiinalaista Vallilan vakiosta ja lätkää ihan vaan bändiukkien kesken... Tuskin parempaa rentoutumis iltaa ihan äkkiä muistan, kun vain 8s peliaikaa ja Suomi tekee voittomaalin (Jesse Joensuu!) ja porskuttaa kohti mitallipelejä, niin ja se kiinalainen. 

Perjantai puoli päivä ja autojen nokat kohti savvoo! Nenä nuhaisena ja keuhkoröörit tukossa kiusasin Akia ja Jaskaa meno matkalla allergisella kuorsauksellani, onneksi siihen on jo totuttu.. Hieman rupesi jo matkalla huolestuttamaan illan kisakunto kun keuhkot eivät meinanneet vastaan ottaa tarvitsemaansa happea, joten kun perille päästiin ja saundchekit saatiin haltuun oli bassotaiteilijan pakko ottaa opeli alle ja pyyhältää ensiapuun. Puolitoista tuntia jonotusta lääkärille ja 10min höyryliukoista kolmiolääkettä hengitettyäni oli kisakunto taattu, vähän liiankin kanssa! 

Tässä on nyt niin mahtava pariviikkoinen takana, että täpinät ei laske millään! Tämän viikon lauantaina me pojjaat hyppäämmä lauttaan ja lillumme pienen rapakon toiselle puolelle Ruotsin maalle edustamaan Suomea kansainvälisessä Emergenza mittelössä. 

Aivan hirveän paljon muhkeasti kiitoksia Bar Loose, Juha "Kossis" Perälä, sekä Savonlinna koti ♥ ja Häppäri sekä Erosen Antti! Esikoisalbumi on saatu ampaistua liikkeelle ja se ilmestyy kauppoihin 30.5.

Näkemisiin! -Affe!

Pre-release party vol 1.

Se on nyt ohi! Ensimmäinen erä oteltu näistä Spotify-julkkareista! Bar Loose oli paras, oon edelleen sanaton tämän kaiken edessä. Kuinka ollakaan, teitä oli monta ja te olitte parhaita! Eilisillan kaltaiset hetket on niitä mitkä muistuttaa siitä miksi tätä tehdään! Kiitos kaikille!

Nyt on pakkailu-pizzansyönti-simpsonmaratoonimeininki ja kohta hyppään fillarin selkään ja suuntaan Akille. Siitä sitten roudaamaan ja katsomaan mitä meidän kamoista Loose lavalla on yhä tallessa ja ehjänä.  Voi aikoja, voi tapoja.

Tekisi mieli nimi nimeltä kiittää teitä kaikkia, ja sen tulen tekemäänkin kun törmäillään tuolla ja täällä. Huomenna sitten Savonlinnaan ja Happytime Baariin, jossa juhlitaan julkaisua toistamiseen, nyt kotikulmilla. Se on niinkuin olkkariin menisi soittamaan perheen kesken, eikä sellaisessa asetelmassa voi mennä mikään vikaan!

Koko postauksen idea oli, että KIITOS!

- Jone

Suomen voitto Emergenzassa!

Nyt tuli mötkÖ! Parin sadan bändin joukosta Suomessa, olimme paras!

Eipä arvattu moisen vielä tapahtuvan, kun Suen haastiksessa vitsailtiin miettivämme mitä laivalta ostetaan (Oli muuten meikäläisen kommentti, ei Akin. Muuten täydellinen juttu, Minna!). Eli parin viikon päästä lähdetään Ruotsiin. Siellä on sitten tiukka vääntö Ruotsin suuren finaalikoitoksen päätteeksi sunnuntaina 27. päivä kuluvaa kuuta, että kuka neljästä kovasta vie. Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska vastakkain. Ruutumaat, jääkiekkomaat, kalastajavaltiot, pohjoiset ylhäistöt. Ja kaikki muut ymmärtävät toistensa kieliä, paitsi me.

Ei se mitään.


Vietettiin finaalin jälkeen pikku piknik pitkälle Karhupuistossa seuraavaan iltapäivään. Naapurit saattoivat kyllästyä Backstreet Boysiin jossain vaiheessa. Me emme.

Ja sitten ne julkkarit!

Nyt on sellainen boogie, että huomiset ja perjantaiset julkkarit ovat lakanneet jännittämästä kokonaan. Nyt sen sijaan kihelmöi mukavasti ja odotan niitä hillittömällä innolla! YLLÄTYSVIERAITA Looseen on tulossa myös. Ikävä, kun eivät Savonlinnaan asti lähde Häppärin keikalle. Sinne pitäsi varmaan keksiä sitten jotain muuta kivaa. Ehkä ongintaa? Tai olisko pallomeri röökikoppiin? Mutta kuvitelkaa. VERSE DRAMA IHAN OIKEASTI ILMESTYY!

Levyjen painosta vastaava painotalo välitti ikävän viestin vastikään. Levyjen painaminen on viivästynyt hieman, eivätkä ne ehdi julkkareihin. Joka tapauksessa, viralliseen julkaisupäivään 23.5. jolloin ne kauppojen hyllyille on sovittu putkahtavaksi, ne ehtivät. Täten myös keikalla on mahdollista varmistaa oman levynsä saanti julkaisupäivänä; Maksatte levyn ennakkoon ja laitetaan teidän tiedot sitten Levykauppa Äx -paperille. Omin käsin sitten kärräämme rahat ja listan Äxään ja levyt lennähtää postilaatikkoon julkaisupäiväksi. Myös Levykauppa Äxän sivuilta saa tietty tilattua ennakkokappaleensa!


Ai niin ja Tampere, se Tampere! Käytiin neitsytmatkalla Tampesterissa!

O'Connell's oli loistava mesta! Kiitos Simon ja Janne sekä kaikki muut ravintolan tyypit! Suurin kiitos kuitenkin kuuluu teille kuulijoille, joita olikin täydeksi baariksi asti! Ihan tukossahan se oli! Oli kaikin puolin loistava ilta, vaikka Suomi ottikin takkiin Kanadalta hetkeä aiemmin hermostuttaen sekä Akin, että seurueeseen hiustenlaittoni aikana liittyneen motoristikaunottaren. En enää koskaan laita hiuksia. Seuraava kerran ollaan sitten Tampereella Artturissa puoliakustisella ekskursiolla 11. elokuuta. Siellä nähdään!

Tässä pari näytettä tamperelaisen Iidan ottamista kuvista O'Connell'sista! Komiaa!

Hyvää kesäpäivää! Tänään aion kääntää kasvoihin piknikillä syntyneen punotuksen rusketukseksi! Betakaroteenia ääntä kohti ja baanalle. Lähden nimittäin fillaroimaan!


- Jone

Mikä kesä!

Rakas päiväkirja. Tänään on ollut hyvä päivä.

Rokkikoulun paperit tulevat kuulemma tänä keväänä kouraan. Aika kova suoritus kaikkeen löysäilyyn nähden. Kävin myös katsastamassa Opelin. Nyt on keikoillepääsy turvattu, kun autossa ei ollut moitteita. Päästöt 187 g/km ja akselimassakin oli pysynyt viime vuodesta samana. Jippii.

Huomenna lähdetään Tampereelle! Jännittää jotenkin siistillä tavalla aika paljon meidän neitsytmatka tuonne vasemmistolaisten koskidiggareiden luvattuun maahan. Toivottavasti O'Connell's on ihan täynnä. Ja lätkämatsistakin tulee varmaan aika jännittävä. Suomenhan on voitettava se. Tänään laadin juttumatskut Seiskalle ja nappasin koululta matkaan Suen. Kyllä jummijammi täytyy todeta, että oli kiva lukea juttu omasta bändistä tuollaisen paperimedian sisäsyrjältä! Ensi viikolla sitten Seiska. Tähän on tultu, alamäki alkaa...?

Kyllä tykkään muuten Helsingin kesästä jo nyt ihan törkeän paljon. Allu muuttaa tällä keikkareissulla Helsinkiin. Siitä tulee oikea Helsingle! Siitäkös se Stadin kesä paranee vaan! Kattoterassisaunontaa odotellessa annan vinkin kaikille naislukijoille; Allulla on saunasta maailman avarimmat maisemat. Lisäksi se on sinkku.

Nettiin mäjähtää ihan tuotapikaa Arabiasalin taannoiselta keikalta tallenne Mayflowerista. Kiitos Matias Kiiverille, kun miksasi sen ja Pietari Pihlaiselle kun kuvaleikkasi sen. Kovia jätkiä kaveripiirissä! Sitä vetoa voi katsella iltaisin kun on tyhjää sielussa, koska siitä tulee aina hirviä polte seuraavalle keikalle. Diggaan!

Nyt lähden hakemaan painosta pinon julisteita. Turvallista on mennä, kun auto on kondiksessa. Ja ilmastointikin pelaa! Aurinkorillit päähän ja menoksi!

ainainen kesäystävänne
- Jouni

Kevään merkkejä, kun levyt myy!

Moro kaikki siellä täällä!

Kevät tuli että rysähti vaan. Parvekkeella on voinut jo makoilla ilman paitaa (ja nuhaa), levyt ovat painossa ja mikä parasta, ALLU MUUTTAA HELSINKIIN!

Näin on, Pitäjänmäki saa Allun muodossa (hhot) taas lisää merkitystä olemassaololleen, kun ovi kalahtaa ja laukut putoavat lattiaan. Tervetuloa Helsinkiin, Allu! Tätä episodia juhlistettakoon seuraavissa kohteissa:

- Perjantaina Tampereen O'Connell'sissa, heti sen jälkeen, kun Suomi pelaa Kanadaa vastaan Allun muuttoa kunnioittaakseen.
- Lauantaina Helsingin Nosturissa, johon kaikki Helsingin tyypit tulette huutamaan Allun tervetuliaiskarjuntaa ja siinä sivussa äänestämään meidät Emergenzan voittoon.
- Ensi keskiviikkona 16.5. Helsingin Bar Looseen tulevat ihan kaikki, koska ne ovat LEVYJULKKARIT! Verse Drama ilmestyy viikkoa myöhemmin 23.5. kauppoihin, toivottavasti myös siihen Allun lähi-Valintataloon.
- Perjantaina 18.5. on sitten savonlinnalaisten syytä tulla Happytimeen, eli meidän omaan Häppäriin, jossa on kotijulkkarit, luonnollisesti! Kaskelotti-klubilla lämppäämässä Allun poismuuttoa jouduttaakseen Jusu Wirekoski, hymykuoppainen idän ihme!

Tämä on melkein julkkarikiertue. Paitsi, että sitä riittää kolmentoista keikan muodossa ihan tuonne elokuun loppuun saakka, säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja tulee se tahti tietysti siitä jatkumaankin!

Verse Drama tosiaan ilmestyy 23.5. eli aivan kohta, ja sen pystyy nyt jo tilaamaan ennakkoon! Käykää kaikki Levykauppa Äxän verkkosivuilla pistämässä tilaus vetämään, niin saatte levyn ensitilassa kotiovelle kannettuna!


Mahtavaa illanjatkoa kaikille ystävät! Mie lähden tästä harrastamaan live-miksausta! Palataan!!!

- Ennen niin hillitty, paraikaa maaninen Jone

Haastishommiin!

Töttöröö vain ja melekosta vappua kaikille!

Onpa ollut melkoinen viikko, tuo eilen päättynyt nimittäin. Maanantaina julkistettiin levyn julkaisupäivä 23.5. ja laskettiin eteenpäin Playgroundin teräväkynäinen tiedote levystä. Sen voi lukea Playgroundin sivuilla!

Tapauksesta järkättiin myös skaba facebookissa, jossa jengi mainosti meitä aivan pähkinöinä ja seuraavat ihmiset menivät voittoviisikkoon: Ville Puurtinen, Sanna Suvi, Juho Nummelin, Titta Kotanen ja Juska Ojajärvi. Onneksi olkoon! ;)

Uutta skabaa facebookin ihmeellisessä maailmassa käynnistyy minä hetkenä hyvänsä, eli silmät on syytä pitää auki. Nyt skabaillaan levynjulkkarikeikan ilmaisesta sisäänpääsystä uutuuslevyllä höystettynä!

Tänään on haastishommia! Akin kanssa annetaan haastattelu Sue -lehteen, jonka toukokuun numerosta voitte sitten arvioida meidän mediasujuvuutta ja sanavalmiutta korkealentoisten kysymysten kohdatessa. Pitääkin tästä lähteä treenikselle toimittamaan vaikka tyhjää siihen saakka.

Parasta vappua kaikille!

- Aslak