Heja, tyypit! Grandeville on tien päällä matkalla räjäyttämään Savonlinnan. Aikaisin aamulla suunnattiin baanalle, ja just vaihdettiin kuljettajaa Kuortissa.
Soittoboogie on mieletön, sillä ohjelmistossa on ensiesitettävää musaa, lavalla ennennäkemättömiä instrumentteja ja yksi aivan muualta tuttu mies! Bassossa Olavinpäivillä on Urho, joka paremmin päräyttävistä kennel-bileistä tunnetaan, Roope Salminen & Koirat -yhtyeen basistina!
Parin viime päivän kokemukset on olleet mielenkiintoisia. Urhon kanssa on päästy soittelemaan settiä läpi, ja hauva otti homman käpälään ennätysajassa. Kaatokeskuksella on hengailtu muutenkin pitkästa aikaa huomattavia määriä. Olen myös löytänyt uuden rakkauden treeniksen käytävältä: naapuri-Samin longboard on vienyt sydämen täysin. Onneksi treeniksen parkkipaikka on iso ja hiljainen. Toistaiseksi pahoilta pannuilta on vältytty, mutta pitänee haalia jostain oma lauta, kypärä ja suojukset. Varoittavana esimerkkinä miksaustiskin taakse tänäänkin kainalosauvan avustuksella kapuaa mies, jonka jalan longboard-onnettomuus pisti pirstaleiksi. Living on the edge, eh?
Aki ja minä käytiin lauantaina nauttimassa korkeakulttuuria Face of Godin keikalla. Täytenä yllätyksenä parin biisin jälkeen Lende spiikkasi minut lavalle vierailemaan, eikä siinä nyt voinut jäädä aromatisoitumaan. Lavalle oli kavuttava. Jätkät aloitti jamin, ja mikki oli minun. Sekunnin harkinta-ajalla pudotin muutamat verset Kanyeta ja Jay-Z:ta, joka omaksikin yllätykseksi kulki tuohonkin ylitempoon aivan sikana. Aki toi minulle biisonin lavalle ja sitten riehuttiin. Sikakova meininki. Face of God jatkoi keikkaansa kokonaismittaan tunti ja viisitoista minuuttia, ja piti kyllä hyvin otteessaan jamittelun määrästä huolimatta. Mainio bändi, hienoja miehiä.
Olavinpäivät on Savonlinnan kohokohtakuukauden kohokohtailta, ainakin näin Savonlinnassa lapsuutensa viettäneen silmin. Se on kaupungin oma juhla, jossa turisti saa katsella, miten paikallinen juhlii omaa kaupunkiaan. Savonlinnan syntymäpäivä (ainakin epävirallinen) ja kaupunkilaisten yhteinen paardi. Lukuisat kerrat kävin pentuna katsomassa isoja bändejä torilla, ja fiilistelin kuinka hienoa olisi vetää kotikylillä samalla paikkaa. Nyt ollaan menossa jo pitkin Pertunmaata kohti tuota tilaisuutta. Odotan iltaa ihan sikana.
Tässä on taas tapahtunut niin paljon, että ei ole yhtään varmaa mistä on jo kertonut ja mistä voi kertoa. Ens kerralla kerrotaan taas jotain. Mikkeli lähestyy, radiossa soi "Hei Scully", inhorealismi valuu simana pitkin paitaa. Nähdään illalla puhtaissa paidoissa Kauppatorilla!
- Jouni Aslak
