Tämä päivä vietettiin kuvankauniin Vanhankaupunginlahden rannalla, joskin neljän ikkunattoman seinän sisällä TV-kameroiden edessä. Kahden (vielä paljastamattoman) biisin studiolive-taltiointi sujui kurkkukivusta huolimatta melko "kivuttomasti". Lopputulosta odotellaan innokkaasti.
Pari tuntia kuvauksen jälkeen alkoi konsertti Arabiasalissa. Pop & Jazz Konservatorio - minun, Samulin ja Allun entinen opinahjo, täytti 40-vuotta ja Grandeville kutsuttiin soittamaan juhlagaalaan. Soundcheckiin ei luonnollisesti (meistä johtuvista syistä) ollut aikaa, ja lavalle mentiin kylmiltään kunniamerkkien jaon aikaan valmistelemaan oma show. Porukalla annettiin soida yksi kipale, jonka jälkeen soitin yksin Acting Out -laulelman, jonka jotkut teistä ovat varmaan keikkojen encorena kuulleetkin. Tällä kertaa se oli osana ohjelmistoa, ihan oikeasti. Yleisö tuntui tykkäävän siitä, ja paahdoin palkeista kaiken mitä lähti, sillä tiesin, että kotiin päästyäni saisin kumahtaa tähän sohvanpohjaan irtoamatta tästä ennen huomisaamua.
Konsertissa kuultiin myös Saara Aaltoa (jolle suurkiitos organisointitouhuista!), Yonaa, Paradise Oskaria, Mowglia ja sykähdyttävää Heidi Tuikkasta. Mieletön meininki. Mieletön. Lähtiessä saatiin kouraan vielä uunituoreet juhlalevyt, ja saatiin huomata, että Take us High oli päätynyt sen avausraidaksi! Vuonna 2012 Grandevillen biisi on siis jo kahden kokoelmalevyn ensimmäisenä ämyrinräjäyttäjänä. Että meidän kelpaa.
Lopun viikkoa on otettava iisisti. Teksturiohjelman äärellä kotona, hyvää musiikkia kuunnellen, kunnes keikkailun raiskaama toipilaskehoni antaa jälleen tarttua arkeen. Ja sitten tartun huolella. Seuraavaan keikkaankin taitaa olla aikaa vielä ruhtinaallisesti, ihan kuun lopulle. Pyytäkää, niin tullaan jonkun teidän olkkariin popup-keikalle. Muuten meidän tulee ikävä toisiamme ja teitä. Tai oikeestaan on jo.
Rosk-musiikin suomenmestaruuskisat on nyt kiekkoiltu, ja hopeinen mitali sieltä saatiin kaikin kuvainnollisin keinoin kaulaan ripustaa. Vaan, hopea ei ole häpeä, ainakaan jos minulta kysytään. ;)
Päivä oli pitkä ja odottelun jaloa taitoa saatiin harjoittaa mitä laaja-alaisimmin. Onneksi erilaista pientä toimintaa saatiin päivään ympättyä ennen kuin korvien välissä alkoi prakaamaan. Paikalle saavuttuamme YleX:n Viki ja Jani haastattelivat meitä elävän yleisön edessä YleX-lavalla. Minä ja Aki menimme edustamaan huolimattoman miellyttävästi asetelluille nahkanojatuoleille ja vastailemaan tarkoin muotoiltuihin kysymyksiin mm. meikäläisen punaisista housuista. Tämän jälkeen YleX-bussin edessä sain vielä avata yskäisen arkkuni suorassa radiolähetyksessä valloittavan Anne Lainnon kysymysten syöksyessä hitaaseen tajuntaani.
Takahuonemeininki kuuden bändin (ja joukon ihania maskeeraajaneitoja) kesken oli tiivis. Maltilla selvittiin oleskelusta ja tutustuttiin toisiimme. Joka bändin riveissä on mitä upeimpia ihmisiä! Kiitos täytyy syytää suurin mitoin kilpakumppaneille, sillä näin tehdään populaarikulttuuria ja pidetään hauskaa! Meikkitaiteilijoiden huiskujen, sutien, sienien ja tyynyjen alla oli taas olo kuin keisarilla. Keisari. Pidän tästä lähtien itseäni keisarina. Lisäksi hiusmuotoilu kasvatti joka jätkää pituudelta kymmenisen senttiä. Voi kun kampa kestäisi omassakin kädessä noin. Ihanat Napsin tytöt. Menkää kanssamme naimisiin.
Nyt.
Kuten kuvasta näkyy, edes odottelua jouhevoitti puhelimesta löytyvät pikkuapplikaatitot, kuten Sanajahti, Facebook ja YouTube. Jaakko (Suomen toiseksi paras rock-miksaaja, jos kisatuloksia on katsominen. Omasta mielestämme paras.) keskittyi meikän kännykästä löytyvään Retro Camera -sovellukseen. Jaakko antaa kameralle ilmeellään ja olemuksellaan syytä tulla kutsutuksi myös Reto Cameraksi. Harvoin sitä miksaajakin pääsee meikkituoliin kauniiden naisten hoivattavaksi ennen tiukkaa työrupeamaa tiskin takana. Ja tukkakin laitettiin. Pinnejä on vieläkin siellä ja täällä.
Lavalle oli hienoa nousta ja nähdä yleisössä loikkivat GRANDEVILLE-kirjaimet. Pienestä fyysisestä puolikuntoisuudesta (allekirjoittaneen kohdalla) huolimatta soitto ja laulu sujui. Homman nimi oli sellainen, että jokainen bändi soitti yhden kappaleen kerrallaan, kahdella kierroksella. Vasta kun kappale oli loppusuoralla, alkoi soittoteho löytyä ja kone lähteä käyntiin, mikä hiukkasen jäi vetojen jälkeen harmittamaan. Tuomaristoa ajatellen tämä oli varmasti kuitenkin paras vaihtoehto. Raadin kovat jätkät (ja kaikista kovin mimmi) ruotivat ääntenlaskua hartaasti ja lopulta tulokset julkistettiin yleisön odottaessa kärsimättömästi. Voittajaksi kruunattiin uudehko yhtye Verhot ja kolmossija jakautui kahdelle kilpailijalle, mänttäläiselle Roxannalle ja porvoolaiselle Ödeemalle (hyvä jätkät!!!).
Jostain syystä jatkoille lähtö kuihtui pizzerian pöytään ja päädyttiin ravittuina tulemaan meikäläisen taideboxiin fiilistelemään rauhassa. Aamulla katseltiin loistava leffa, Uhma (jossa Daniel Craig pelastaa 1200 juutalaista metsiin natsien käsistä) ja makoiltiin tuntikausia tekemättä totaalisen mitään hyödyllistä ja kehittävää. Niin paljon on sisäistetty mukavenäläistä englanninääntämystä, että tulevista keikoista saattaa tulla hupaisia ilman pientä skarppausta. Silti, lojuminen oli tänäänkin tarpeen. Ettäpä teki hyvää.
Akkuja on syytäkin ladata, sillä huomispäivä on kova. Aamuyhdeksältä alkaa tiukka studiolivetaltiointi. Nauhalle rapsutellaan kaksi biisiä tämänhetkisestä ohjelmistokärjestä, ja koko hommasta syntyy monikameratuotanto. Ja on varmaan meikkiä ja tukka pystyssä. Kaikenlaista pientä kivaa tietenkin. Odotelkaas vaan.. ;) Illalla Arabiasalissa, Pop & Jazz Konservatoriolla on opinahjon 40-vuotisjuhlakonsertti, johon meidät kunniaksemme kutsuttiin soittamaan. Samalla lavalla nähdään mm. Saara Aalto, Paradise Oskar ja Yona! Tervetuloa kuuntelemaan!
