Siksipä, tänään buukattiin kalenteriin taas täytettä. Julkaistakoon tietoja vähän myöhemmin, mutta voitte siis olla rauhaisin mielin; keikkoja tulee.
Viime viikko oli mahtava! Semifinal keskiviikkona ja Rautatientori torstaina olivat hauskimpia keikkoja pitkiin aikoihin, vaikka ainakin torilla olosuhteet olivat mitä eriskummallisimmat. Semissä oli sykkivä meininki alusta loppuun, ja ranskalainen Clo joka lämmitti lauteet meille, oli kova rock-trio! Asenteikas mimmi laulussa ja kitarassa sanoi haastattelijalleen, ettei tykkää soolojen soitosta, sillä komppaus on rockissa se juttu. Ja kyllä se komppaskin.
Kansainväliselle yleisölle oli muutenkin hekumallista soitella, ja tuntui ulkomaanelävätkin olevan innoissaan. Kiitos Close Encounters! Kiitos kaikki!
Bye Mandu -yhtye takaa päin. Näyttivät melkein yhtä hyvältä toiselta puolen.
Mikä olisikaan mukavampi aatos, kuin soittaa helmikuun puolessavälissä ulkoilmakeikka tuulisella Rautatientorilla, iltapäivällä kolmen aikaan? Kyllä se vähän punttia tutisutti, mutta valittamista ei ollut! Saatiin kunnia olla iltapäivän avaava akti, ja vaikka grandevillemaiseen tapaan volume tahtoi olla hieman liiallinen sääntöihin ja asetuksiin nähden, ei sen annettu lannistaa.
Ihana Tiia näppäsi kuvan palelevasta muusikosta.
Keikan alkaessa nousi mahtava fiilis, kun kentällä oli kuin olikin runsaasti väkeä, ja soiton alettua ihmisiä kerääntyi hurjasti kuuntelemaan. Erityisen kovasti hymyä nostatti eturiviin kertynyt joukko aivan uusia kasvoja! :) Kun tiukka puolen tunnin ihmiskontakti oli ohi, kohmeiset sormet olisivat ihme kyllä jaksaneet vielä toisenkin mokoman. Saattoi johtua toki siitä shokista, että viimeinen Music Box aloitti omituisen kauden ilman kiinnityksiä keikkalistassa... Ei, kyllä se olitte te siinä kentällä. :) Nähdään pian taas!
Heti kättelyssä täytyy kiittää On the Rocksin kuulijoita! Sinä iltana oli jotenkin oudon kivaa. :)
Sitten jatkoksi alkaa hehkutus: Alkanut viikko on täynnä toimen tuoksinaa, kun edessä on kaksi keikkaa ja mielenkiintoinen ilta, jossa toivonmukaan saadaan hahmottumaan tulevan albumin biisikattaus.
Huomenna siis kokoonnutaan lyömättömällä asiantuntijajoukolla neliskanttisen pöydän ympärille ja aletaan puimaan tulevaisuutta. Biisimatskua on tyrkyllä satoja ellei kymmeniä biisejä, ja niistä nyt tulisi valita minkä kimppuun käydään paljaat hauikset kiiltävinä. Luulenpa, että iltaan kuuluu paljon keskustelua, muutama kupillinen teetä, erinäisiä oluita ja paljon merkityksetöntä paskanjauhantaa ja sisällöntäyteistä fiilistelyä. Kun huomisiltana käyn nukkumaan, todennäköisesti näkymät tulevaisuudesta ovat paljon kirkkaammat.
Ja kun aamulla heräillään, on alettava orientoitumaan illan keikkaa varten. Semifinal -klubilla Tavastian alakerrassa tapahtuu Close Encounters -ilta, jossa pääsemme pitämään headlinerin paikkaa. Samana iltana lauteilla ovat helsinkiläinen Bye Mandu ja Ranskasta asti paikalle liihottava tyttörockin sanansaattaja Clo. Mielenkiinnolla odotan minkälaisella energialatauksella ranskalainen tyttöbändi näyttää närhenmunat tälle kulmikkaalle kansakunnalle.
Seuraavana päivänä, jota amerikkalaisten markkinamiesten työn tuloksena ystävänpäiväksi kutsutaan, soittaa G-bändi viimeisen Helsinki-keikkansa ennen studiotalkoita. Iltapäivällä klo 15.00 ollaan kunniakkaasti pakkasilmassa Rautatientorin Jääpuistossa tapahtuvassa Close Encounters On Ice -tapahtumassa. Pitkin iltapäivää lauteilla on artisteja laidasta laitaan, mm. toinen ihan oikea poikabändi, Satin Circus. Keikka kuullaan Bassoradiolta suorana lähetyksenä. Tai siis te kuulette, ketkä ette ole livenä paikan päällä. Mehän ihailemme kauniita paikalle tulleita kasvoja torilla. :) Tulla voi luistinten kera tai ilman.
Tästä on siis muovautumassa superviikko. Puntti jo tutisee. Nähdään illoissa. :)
Tuli aamutuimaan vastaan hieno video, ja oli pakko jakaa se kanssanne!
Seuraavan tekeleen takana oleva sälli oli niukin naukin täyttänyt 17, kun teki tämän. Tyylikäs jätkä. Ei mahda mitään. Tässä on ihan muutama biisi mashuppina.
Ulkona on lunta niin simona, että huominen keikkaroudaus saattaa olla mielenkiintoista. Huomisiltana nähdään On The Rocksissa! Tarjolla on energistä poppia, sillä meidän kanssa siellä reuhtoo Boys Hate Silence! Hiljaista tuskin on, kun sisäänpääsykin on ilmainen!
Bar Loosen ilta Emergenza Pre-Partyn merkeissä oli hieno kokemus! Kiitos kaikuu etenkin upeille bändeille, kenen kanssa saimme lavan jakaa! Malmölainen Hurricane Love ja vaasalainen Siru - olette loistavia bändejä molemmat!
Keikkaa edeltävää kasvovoimistelua
Bar Looseen oli mukava taas palata. Olkkarimainen fiilis tuli vahvasti jo ennen keikkaa, eikä vähiten siksi, että ruotsalaisvierailijatkin olivat noteeranneet takahuoneen seinissä koreilevat tägit eri keikoista. Kolme niitä oli, vaikka tämä olikin viides Loose-keikkamme bändin historiassa. Tällä kertaa pitäydyimme kynän käytöstä illan aikana, sillä vahvasti muistiin jäävä ilta pysynee historian sivuilla ilman permanenttitussin tuoksuakin. Sirun keikka meni osittain ohitse omaan keikkaan orientoituessa. Illan alkaessa harmiteltiin sitä, ettei helsinkiläinen keikkayleisö vielä ole oikein oppinut Bar Loosen sinänsä upeaa ideologiaa keikkojen varhaisemmasta alkamisajasta - alakerrassa ei ollut väkeä ruuhkaksi asti. Jokainen kuulija kuitenkin silmin nähden nautti Sirun showsta, ja syystä, sillä ainakin takahuoneeseen kuulunut soitto oli ensiluokkaista kamaa.
Uusi glitter-kaunotar. Lempinimi vielä haussa, kuten virekin.
Nousimme lavalle reippaan vaihdon jälkeen varttia vaille kymmenen. Alakertaan oli lipunut tasaiseen tahtiin jo aivan mukavasti väkeä, ja mikä parasta, jokainen edusti ihmistyyppinä valveutunutta musiikinkuuljaa. Suuremmitta pittauksitta ja hienroiskeitta tosin vältyttiin, olihan väki kuuntelemassa musiikkia eikä ravistamassa päähän tiivistynytta Chardonnayta ohimoiltaan.
Keikalla oli jännitysmomenttia. Pitkän sairastelun jälkeen lauluäänen kanssa oli tunnustelemista, eikä urheiluhenkeä vähentänyt keikalla tulikokeessa ollut uusi kitara, joka ei oikein pitänyt virettään vielä. Pientä säätöä vaatii uusi kaunottareni, mutta eikös ole komea? Kaiken henkilökohtaisen hapuiluni vastapainoksi Matti oli vuosisadan soittokunnossa - tipaton tammikuu oli ilmeisesti tehnyt tehtävänsä, ja kaveri suorastaan liihotti rytmiikan lämpimissä termiikeissä! Myös henkilökohtainen äänitekniikan Apollomme Jaakko oli tiskin takana tyytyväinen, sillä saundi salin puolelle oli kuulemma paras pitkään aikaan. Noooo, niin se oli kyllä lavallekin. ;)
Hurricane Love suoraan Ruotsin Malmöstä tuli pallosalaman lailla ja varasti paikkansa henkilökohtaisten lempibändieni kategoriassa! Täysmittaisen live-aktin jälkeen olin taas salaa suunnattoman harmissani siitä faktasta, että Ruotsalaiset tekivät sen taas. ;) Bändi, joka soittaa noin hienosti yhteen, keulallaan kaksi ilmiömäistä laulusolistia valtavalla lavapreesensillä ei voi olla pyyhkimättä pöytää esityksellään. Ja niin nöyriä kuin työnsä kanssa olivat, joudun polvistumaan kyllä tässä. TSEKATKAA ihmiset, tästä bändistä kuullaan vielä ihan muualla kuin Seiskan "suosikkiyhtyeen basistilla salarakas" -otsikoissa! Tässä akustinen versio tyyppien uudesta "Only Human" -biisistä.
Bar Loosen keikkakeisari Juha poistui harmittavan varhaisessa vaiheessa jatkojenvietosta, eikä taaskaan jäänyt osoittamaan ansaituksi "Kossu-Perälä" -lempinimeään. Juha oli kuitenkin huolehtinut takahuonetarjoilusta viimeisen päälle. Kiitos Juha! Miehen ansioksi myöskin luettakoon keikkaa edeltänyt herkkuruokailu Kokomo Tiki -ravintolassa vähän matkan päässä. Tiki-henkinen kana-annos bataatteineen ja haudutettuine kasviksineen oli parasta keikkaruokaa miesmuistiin (3-10 viikkoa), ja saimme vielä verholla eristetyn kabinetin omaksemme ruokailun ajaksi. Harvinaista Helsingissä!
Helsingin keikoista puheen ollen; tauko lähenee. Tällä viikolla, tarkemminottaen torstaina noustaan On the Rocksin lavalle elektronista pop-musiikkia leipovan Boys Hate Silencen kanssa. Ensi viikon keskiviikkona on vuorossa Tavastian alakerrassa sijaitseva Semifinal, jossa kanssamme pesunkestävää mimmirokkia soittaa ranskalaisvierailija Clo, ja seuraavana päivänä, ystävänpäivänä 14.2. saamme kunnian aloittaa ikärajaton jääpuistotapahtuma Rautatientorilla klo 15.00! Kun hyiseltä ulkolavalta lämpimistä tunnelmista laskeudumme alas, alkaa määrittämätön Helsinki-keikkojen tauko ja keskittyminen studiotyöskentelyyn........ :) Tulkaa moikkailemaan vielä, ja ottamaan viimeiset maistiaiset uusien biisien koeajoista ennen kuin ne päätyvät albumille. Kuka tietää paljonko ne muuttuvat matkalla. ;)
Kävin ihailemassa sunnuntain kunniaksi Quentin Tarantinon uuden elokuvan "Django Unchained". Suosittelen lämpimästi tuota lähemmäs kolmetuntista sijoitusta elokuvalliseen rentoutumiseen. Hienolla huumorilla ja itselleen uskollisen tarantinomaisella splatterilla maustettu south-westernpätkä! Muistakaa - D ei kuulu.
