Siksipä, tänään buukattiin kalenteriin taas täytettä. Julkaistakoon tietoja vähän myöhemmin, mutta voitte siis olla rauhaisin mielin; keikkoja tulee.
Viime viikko oli mahtava! Semifinal keskiviikkona ja Rautatientori torstaina olivat hauskimpia keikkoja pitkiin aikoihin, vaikka ainakin torilla olosuhteet olivat mitä eriskummallisimmat. Semissä oli sykkivä meininki alusta loppuun, ja ranskalainen Clo joka lämmitti lauteet meille, oli kova rock-trio! Asenteikas mimmi laulussa ja kitarassa sanoi haastattelijalleen, ettei tykkää soolojen soitosta, sillä komppaus on rockissa se juttu. Ja kyllä se komppaskin.
Kansainväliselle yleisölle oli muutenkin hekumallista soitella, ja tuntui ulkomaanelävätkin olevan innoissaan. Kiitos Close Encounters! Kiitos kaikki!
 |
Bye Mandu -yhtye takaa päin.
Näyttivät melkein yhtä hyvältä toiselta puolen. |
Mikä olisikaan mukavampi aatos, kuin soittaa helmikuun puolessavälissä ulkoilmakeikka tuulisella Rautatientorilla, iltapäivällä kolmen aikaan? Kyllä se vähän punttia tutisutti, mutta valittamista ei ollut! Saatiin kunnia olla iltapäivän avaava akti, ja vaikka grandevillemaiseen tapaan volume tahtoi olla hieman liiallinen sääntöihin ja asetuksiin nähden, ei sen annettu lannistaa.
 |
| Ihana Tiia näppäsi kuvan palelevasta muusikosta. |
Keikan alkaessa nousi mahtava fiilis, kun kentällä oli kuin olikin runsaasti väkeä, ja soiton alettua ihmisiä kerääntyi hurjasti kuuntelemaan. Erityisen kovasti hymyä nostatti eturiviin kertynyt joukko aivan uusia kasvoja! :) Kun tiukka puolen tunnin ihmiskontakti oli ohi, kohmeiset sormet olisivat ihme kyllä jaksaneet vielä toisenkin mokoman. Saattoi johtua toki siitä shokista, että viimeinen Music Box aloitti omituisen kauden ilman kiinnityksiä keikkalistassa... Ei, kyllä se olitte te siinä kentällä. :) Nähdään pian taas!
- Jouni Aslak
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti