Emergenza Pre-Partysta toivuttu - jotakuin jokseenkin ainakin.

Bar Loosen ilta Emergenza Pre-Partyn merkeissä oli hieno kokemus! Kiitos kaikuu etenkin upeille bändeille, kenen kanssa saimme lavan jakaa! Malmölainen Hurricane Love ja vaasalainen Siru - olette loistavia bändejä molemmat!

Keikkaa edeltävää kasvovoimistelua

Bar Looseen oli mukava taas palata. Olkkarimainen fiilis tuli vahvasti jo ennen keikkaa, eikä vähiten siksi, että ruotsalaisvierailijatkin olivat noteeranneet takahuoneen seinissä koreilevat tägit eri keikoista. Kolme niitä oli, vaikka tämä olikin viides Loose-keikkamme bändin historiassa. Tällä kertaa pitäydyimme kynän käytöstä illan aikana, sillä vahvasti muistiin jäävä ilta pysynee historian sivuilla ilman permanenttitussin tuoksuakin. Sirun keikka meni osittain ohitse omaan keikkaan orientoituessa. Illan alkaessa harmiteltiin sitä, ettei helsinkiläinen keikkayleisö vielä ole oikein oppinut Bar Loosen sinänsä upeaa ideologiaa keikkojen varhaisemmasta alkamisajasta - alakerrassa ei ollut väkeä ruuhkaksi asti. Jokainen kuulija kuitenkin silmin nähden nautti Sirun showsta, ja syystä, sillä ainakin takahuoneeseen kuulunut soitto oli ensiluokkaista kamaa.

Uusi glitter-kaunotar.
Lempinimi vielä haussa, kuten virekin.

Nousimme lavalle reippaan vaihdon jälkeen varttia vaille kymmenen. Alakertaan oli lipunut tasaiseen tahtiin jo aivan mukavasti väkeä, ja mikä parasta, jokainen edusti ihmistyyppinä valveutunutta musiikinkuuljaa. Suuremmitta pittauksitta ja hienroiskeitta tosin vältyttiin, olihan väki kuuntelemassa musiikkia eikä ravistamassa päähän tiivistynytta Chardonnayta ohimoiltaan.

Keikalla oli jännitysmomenttia. Pitkän sairastelun jälkeen lauluäänen kanssa oli tunnustelemista, eikä urheiluhenkeä vähentänyt keikalla tulikokeessa ollut uusi kitara, joka ei oikein pitänyt virettään vielä. Pientä säätöä vaatii uusi kaunottareni, mutta eikös ole komea? Kaiken henkilökohtaisen hapuiluni vastapainoksi Matti oli vuosisadan soittokunnossa - tipaton tammikuu oli ilmeisesti tehnyt tehtävänsä, ja kaveri suorastaan liihotti rytmiikan lämpimissä termiikeissä! Myös henkilökohtainen äänitekniikan Apollomme Jaakko oli tiskin takana tyytyväinen, sillä saundi salin puolelle oli kuulemma paras pitkään aikaan. Noooo, niin se oli kyllä lavallekin. ;)

Hurricane Love suoraan Ruotsin Malmöstä tuli pallosalaman lailla ja varasti paikkansa henkilökohtaisten lempibändieni kategoriassa! Täysmittaisen live-aktin jälkeen olin taas salaa suunnattoman harmissani siitä faktasta, että Ruotsalaiset tekivät sen taas. ;) Bändi, joka soittaa noin hienosti yhteen, keulallaan kaksi ilmiömäistä laulusolistia valtavalla lavapreesensillä ei voi olla pyyhkimättä pöytää esityksellään. Ja niin nöyriä kuin työnsä kanssa olivat, joudun polvistumaan kyllä tässä. TSEKATKAA ihmiset, tästä bändistä kuullaan vielä ihan muualla kuin Seiskan "suosikkiyhtyeen basistilla salarakas" -otsikoissa! Tässä akustinen versio tyyppien uudesta "Only Human" -biisistä.

Bar Loosen keikkakeisari Juha poistui harmittavan varhaisessa vaiheessa jatkojenvietosta, eikä taaskaan jäänyt osoittamaan ansaituksi "Kossu-Perälä" -lempinimeään. Juha oli kuitenkin huolehtinut takahuonetarjoilusta viimeisen päälle. Kiitos Juha! Miehen ansioksi myöskin luettakoon keikkaa edeltänyt herkkuruokailu Kokomo Tiki -ravintolassa vähän matkan päässä. Tiki-henkinen kana-annos bataatteineen ja haudutettuine kasviksineen oli parasta keikkaruokaa miesmuistiin (3-10 viikkoa), ja saimme vielä verholla eristetyn kabinetin omaksemme ruokailun ajaksi. Harvinaista Helsingissä!

Helsingin keikoista puheen ollen; tauko lähenee. Tällä viikolla, tarkemminottaen torstaina noustaan On the Rocksin lavalle elektronista pop-musiikkia leipovan Boys Hate Silencen kanssa. Ensi viikon keskiviikkona on vuorossa Tavastian alakerrassa sijaitseva Semifinal, jossa kanssamme pesunkestävää mimmirokkia soittaa ranskalaisvierailija Clo, ja seuraavana päivänä, ystävänpäivänä 14.2. saamme kunnian aloittaa ikärajaton jääpuistotapahtuma Rautatientorilla klo 15.00! Kun hyiseltä ulkolavalta lämpimistä tunnelmista laskeudumme alas, alkaa määrittämätön Helsinki-keikkojen tauko ja keskittyminen studiotyöskentelyyn........ :) Tulkaa moikkailemaan vielä, ja ottamaan viimeiset maistiaiset uusien biisien koeajoista ennen kuin ne päätyvät albumille. Kuka tietää paljonko ne muuttuvat matkalla. ;)

Kävin ihailemassa sunnuntain kunniaksi Quentin Tarantinon uuden elokuvan "Django Unchained". Suosittelen lämpimästi tuota lähemmäs kolmetuntista sijoitusta elokuvalliseen rentoutumiseen. Hienolla huumorilla ja itselleen uskollisen tarantinomaisella splatterilla maustettu south-westernpätkä! Muistakaa - D ei kuulu.

Viimeistään Torilla Tavataan!
- Jouni Aslak