Kielet poskessa!

Terveeks taas aurinkoisesta Käpylästä!

Grandevillen tähän päivään kuuluu ainakin minun ja Akin osalta parvekkeella istuskelua, salille lähdön tekemistä ja kahvin juontia. Kahvia käytiin tänään myös juomassa Playground Musicin toimistolla promoottoriystävämme Tommin kanssa. Painetusta erästä levyjä on melkein kaikki myyty loppuun, mitä keikoille on otettu. Nyt levyä saa vielä ainakin Levykauppa Äxästä ja CDonista, ja kyllä, jos nimmarit niihin tahdotte, ottakaa lätyt mukaan keikoille. Nimet kuuluu kyllä netistä ostettujenkin levyjen hintaan. ;)

By the way, ne värilliset kielet oli vähän floppi. Akilla katkesi ensimmäinen ekalla keikalla. Miun SG:ssä kestivät sentään kolmanteen keikkaan, kunnes yksi napsahti. Nyt on molemmilla viisi värikieltä luutuissa. Ei se mitn.

Viime päivityksen jälkeen on ehditty keikkailemaan jos vaikka missä! Anteeksi taas kaikille, että päivittäminen on ollut niin laiskaa. Kiireeksi on meinannut mennä, kun keikkoja ja muita touhuja on niin paljon. Siitähän emme valita, yritämme vaan muistaa raportoida parhaat hetket tännekin. Eihän ketään haittaa, jos päivitykset ovat vähän lyhkäisempiä toisinaan? :P

Puruvesi Popissa jännitettiin sään puolesta pitkän aikaa. Ilmatieteenlaitos levitteli aikansa perättömiä huhuja perjantain sateista, mutta kun Kerimäelle päästiin, koko uhka havaittiin turhaksi. Kun lauantaina sitten aurinkoisella Savonrannalla soitettiin, oli kuulemma Kerimäellä sadellut vettä. Ei sentään koko iltaa, eli festarit onnistuivat sielläkin. Puruvesi Pop on loistava festivaali, en voi muuta sanoa! Kaikki toimi viimeisen päälle, sillä järjestäjät todella olivat tilanteen tasalla! Oli pullaa, oli kahvia, oli tivoli, oli sauna. Oli järjestyksenvalvontaa, ja järjestäytymätöntä valvontaa, järjestäytynyttä autossa nukuntaa (Allu) sekä tuhat muuta syytä palata noihin kinkereihin uudelleenkin. Joko lavalle tai sen ulkopuolelle.

Savonranta yllätti monella tasolla. Kuulijoita oli paljon, ihmiset tanssivat villisti, ruokaa ja juomaa riitti, eikä laadussakaan ollut pienintäkään valittamista! Kyllä kelpasi palata yöllä mökkimajoitukseen jatkamaan iloista juhlaa.

Tamperekin on tässä lyhyen ajan sisällä valloitettu kahdesti. Rumalla oli sakkia kuin joulukirkossa, ja täytyykin kiittää teitä kaikkia, ketkä tulitte sinne tanssimaan ja riehumaan meille niin mahtavan lavafiiliksen! Oli mielettömän hauska pistoreissu! Ainoa harmi oli, että Akin kanssa jouduttiin lähtemään takaisin Helsinkiin heti keikan jälkeen.. :/

Viime viikonloppuna käytiin taas Tampereella akustisella keikalla, tällä kertaa pidemmän kaavan mukaan. Artturissa oli mukavan seesteinen tunnelma, kun ihmiset istuskelivat pöydissään ja rupattelivat musaa fiilistellessään. Aki, minä ja Samuli suoritimme kolmen miehen taidepläjäyksen räävittömässä räsymattohengessä ravintolan nurkasta Allun ollessa toisaalla kaukana idässä, ja Matin istuskellessa eturivissä katsomassa keikkaa, jossa hänet korvasi muutamassa kappaleessa 80-lukulainen komppikonemysteeri! Naurut ainakin saatiin aikaiseksi! :D

---- Jotain uutta, jotain vanhaa ----

Sellaisen salaisuuden voin kertoa, että uutta sinkkujulkaisua suunnitellaan jo. Musiikkivideokin lähestyy, ja ensi viikolla sitä taas kuvataan. Mielettömän siistiä on se, että Tommi, promoottorivelhomme on tiiviisti messissä tuossa musiikkivideon teossa. Hän oli mukana myös voittamassa tämän vuoden Uneton48 -lyhytelokuvakilpailua. Lisäksi hänellä on auto, jonka keskikonsolin taakse mahtuu hitosti CD-levyjä. Mikä mies!

Ensi viikolla soitetaan taas keikkoja, joita on odotettu kuin kuuta nousevaa! Ensin perjantaina soitetaan pitkästa aikaa Helsingissä, kun treeniksemme lähimaastossa majaa pitävä Peter Pan Bike järjestää avajaisbileensä Kalasatamassa! Tilaisuuteen ovat kaikki tervetulleita ja syytä on tullakin. Harvoin meidän keikoilla nähdään niin paljon moottoripyöriä!

Lauantaina suunnataan sitten Savonlinnaan, kotikonnuille, jossa päästään vihdoin paikkaan, jossa moni ei poppia ole soittanutkaan; nimittäin kauniiseen, keskiaikaiseen Olavinlinnaan! TOWER ROCK -nimeä kantava tapahtuma teki meistä pääesiintyjiään! En muista aikaa, jolloin en olisi haaveillut soittavani linnan suurella linnanpihalla, isolla lavalla. Kun olin skidi, The Rasmus siellä musisoi, ja kun muutama vuosi sitten todistin Nightwishin linnanvalloituksen kolmannelta riviltä, muistui taas mieleen tuo ammottava aukko sielussani, joka keikan haaveilusta syntyi. Enää puolitoista viikkoa, ja se on totta! Samalle lavalle nousevat I gave up to elephants ja Mindbend, nuoret lupaukset samalta suunnalta. Tulkaa kaikki joukoin valtavin linnaan. Se kannattaa!

Jummi jammi.

Onpa siistiä.

Nyt salille!

- Jouni Aslakkinne