Konserttisalikeikkaa valmistelemassa

Moi.

Istun taas aamuyön puolelle vierähtävässä tunnelmassa laatimassa suunnitelmia Arabiasalin keikalle 16.4. Kahden viikon päästä tähän aikaan ollaan todennäköisesti jonkinasteisilla jatkoilla tykittämässä toisillemme kuinka oli älytön meininki, lietsomassa seuraavia keikkoja ja lataamassa blogiin baarireissukuvia, joita sitten häpeissään poistellaan aamulla. Tuosta keikasta on tulossa valtava!

Olen viettänyt tässä iltaa piirrellen lavakarttaa, suunnitellen valoja, perustellen itselleni miksi lavalle tarvitaan viime vuosisadan alkupään rekvisiittaa ja tematiikkaa ja harkiten mikä se biisijärjestys olisi. Voin olla varma, että kun tuo keikka on ohi, jonkinlainen synnytyksen jälkeinen masennus painaa päälle, se on varma. Onneksi saman viikon lauantaina 21.4. on Bar Bäkkärin Green Roomissa seuraava veto Emergenza Festivalissa. Siinä on täydellinen kontrasti. Alkuviikkoon hurja ja hiottu konserttisalikeikka uljaine käsikirjoituksineen kaikkineen ja viikonlopulle hikinen ja riehakas klubikeikka. Kumpaakaan et halua missata. Itse en ainakaan haluais. :P

Jummijammi muuten, että tuli hienoja valokuvia edellisestä Emergenza-keikasta Bar Loosessa. Kiitos kuvista, päästä varpaisiin ihana Henni Hyvärinen! Laitoin pari kuvaa jo Facebookin Gvilleryhmään. Käykää tsekkaamassa!

Ruvettiin Akin kanssa vääntämään uutta tanssibiisiä. Kevät tulee taas väkisinkin (vaikka takatalvi koittaakin kiusata), koska kesäbiisiä puskee. Tahdon nähdä sinut meikkaamassa tuon biisin tahtiin kavereidesi kanssa etkoilla vielä joskus. Todellinen bailausbiisi.

Treeniksellä on syntynyt muutakin kuin tanssibiisejä, nimittäin värikkäitä seiniä, seinäkirjoituksia ja kitarakaappeja. Viikonloppuna oli maalaustalkoot naapuruston kesken. Perjantain yksityiskeikasta Espoossa oli hyvä toipua maalitela kourassa. Käytävään syntyi terrakotan, vauvansinisen, ruohonvihreän ja kurkkumajoneesin väristä seinää sekä pari tekstivihjettä. Keittiöstä tuli balkanilainen sirkus höystettynä buddhankuvilla. Todella luova ja happoinen ympäristö kaikkine puutarhatonttuineen. Sen siitä saa, kun samaa käytävää kansoittaa joukko soittajia, motoristeja ja kuvataiteilijoita. Maalasin samalla vauhdilla kimaltelevalla kuparimaalilla yhden kitarakaapin. Ehkäpä se lähtee kevään keikkareissuille, koska on niin pieni, hyvä, tilataloudellinen ja söpö.

Yöllinen avautuminen. Ainakin se on rehellistä, kun aivot ei jaksa paneutua muotoilemaan yhtään mitään.

Suuria uutisia on muuten tulossa. Pysykää kanavalla rakkaat tyypit. ;) Nyt tältä erää hyvintä yötä ehkä ikinä.

- Jone Gville