Kielet poskessa!

Terveeks taas aurinkoisesta Käpylästä!

Grandevillen tähän päivään kuuluu ainakin minun ja Akin osalta parvekkeella istuskelua, salille lähdön tekemistä ja kahvin juontia. Kahvia käytiin tänään myös juomassa Playground Musicin toimistolla promoottoriystävämme Tommin kanssa. Painetusta erästä levyjä on melkein kaikki myyty loppuun, mitä keikoille on otettu. Nyt levyä saa vielä ainakin Levykauppa Äxästä ja CDonista, ja kyllä, jos nimmarit niihin tahdotte, ottakaa lätyt mukaan keikoille. Nimet kuuluu kyllä netistä ostettujenkin levyjen hintaan. ;)

By the way, ne värilliset kielet oli vähän floppi. Akilla katkesi ensimmäinen ekalla keikalla. Miun SG:ssä kestivät sentään kolmanteen keikkaan, kunnes yksi napsahti. Nyt on molemmilla viisi värikieltä luutuissa. Ei se mitn.

Viime päivityksen jälkeen on ehditty keikkailemaan jos vaikka missä! Anteeksi taas kaikille, että päivittäminen on ollut niin laiskaa. Kiireeksi on meinannut mennä, kun keikkoja ja muita touhuja on niin paljon. Siitähän emme valita, yritämme vaan muistaa raportoida parhaat hetket tännekin. Eihän ketään haittaa, jos päivitykset ovat vähän lyhkäisempiä toisinaan? :P

Puruvesi Popissa jännitettiin sään puolesta pitkän aikaa. Ilmatieteenlaitos levitteli aikansa perättömiä huhuja perjantain sateista, mutta kun Kerimäelle päästiin, koko uhka havaittiin turhaksi. Kun lauantaina sitten aurinkoisella Savonrannalla soitettiin, oli kuulemma Kerimäellä sadellut vettä. Ei sentään koko iltaa, eli festarit onnistuivat sielläkin. Puruvesi Pop on loistava festivaali, en voi muuta sanoa! Kaikki toimi viimeisen päälle, sillä järjestäjät todella olivat tilanteen tasalla! Oli pullaa, oli kahvia, oli tivoli, oli sauna. Oli järjestyksenvalvontaa, ja järjestäytymätöntä valvontaa, järjestäytynyttä autossa nukuntaa (Allu) sekä tuhat muuta syytä palata noihin kinkereihin uudelleenkin. Joko lavalle tai sen ulkopuolelle.

Savonranta yllätti monella tasolla. Kuulijoita oli paljon, ihmiset tanssivat villisti, ruokaa ja juomaa riitti, eikä laadussakaan ollut pienintäkään valittamista! Kyllä kelpasi palata yöllä mökkimajoitukseen jatkamaan iloista juhlaa.

Tamperekin on tässä lyhyen ajan sisällä valloitettu kahdesti. Rumalla oli sakkia kuin joulukirkossa, ja täytyykin kiittää teitä kaikkia, ketkä tulitte sinne tanssimaan ja riehumaan meille niin mahtavan lavafiiliksen! Oli mielettömän hauska pistoreissu! Ainoa harmi oli, että Akin kanssa jouduttiin lähtemään takaisin Helsinkiin heti keikan jälkeen.. :/

Viime viikonloppuna käytiin taas Tampereella akustisella keikalla, tällä kertaa pidemmän kaavan mukaan. Artturissa oli mukavan seesteinen tunnelma, kun ihmiset istuskelivat pöydissään ja rupattelivat musaa fiilistellessään. Aki, minä ja Samuli suoritimme kolmen miehen taidepläjäyksen räävittömässä räsymattohengessä ravintolan nurkasta Allun ollessa toisaalla kaukana idässä, ja Matin istuskellessa eturivissä katsomassa keikkaa, jossa hänet korvasi muutamassa kappaleessa 80-lukulainen komppikonemysteeri! Naurut ainakin saatiin aikaiseksi! :D

---- Jotain uutta, jotain vanhaa ----

Sellaisen salaisuuden voin kertoa, että uutta sinkkujulkaisua suunnitellaan jo. Musiikkivideokin lähestyy, ja ensi viikolla sitä taas kuvataan. Mielettömän siistiä on se, että Tommi, promoottorivelhomme on tiiviisti messissä tuossa musiikkivideon teossa. Hän oli mukana myös voittamassa tämän vuoden Uneton48 -lyhytelokuvakilpailua. Lisäksi hänellä on auto, jonka keskikonsolin taakse mahtuu hitosti CD-levyjä. Mikä mies!

Ensi viikolla soitetaan taas keikkoja, joita on odotettu kuin kuuta nousevaa! Ensin perjantaina soitetaan pitkästa aikaa Helsingissä, kun treeniksemme lähimaastossa majaa pitävä Peter Pan Bike järjestää avajaisbileensä Kalasatamassa! Tilaisuuteen ovat kaikki tervetulleita ja syytä on tullakin. Harvoin meidän keikoilla nähdään niin paljon moottoripyöriä!

Lauantaina suunnataan sitten Savonlinnaan, kotikonnuille, jossa päästään vihdoin paikkaan, jossa moni ei poppia ole soittanutkaan; nimittäin kauniiseen, keskiaikaiseen Olavinlinnaan! TOWER ROCK -nimeä kantava tapahtuma teki meistä pääesiintyjiään! En muista aikaa, jolloin en olisi haaveillut soittavani linnan suurella linnanpihalla, isolla lavalla. Kun olin skidi, The Rasmus siellä musisoi, ja kun muutama vuosi sitten todistin Nightwishin linnanvalloituksen kolmannelta riviltä, muistui taas mieleen tuo ammottava aukko sielussani, joka keikan haaveilusta syntyi. Enää puolitoista viikkoa, ja se on totta! Samalle lavalle nousevat I gave up to elephants ja Mindbend, nuoret lupaukset samalta suunnalta. Tulkaa kaikki joukoin valtavin linnaan. Se kannattaa!

Jummi jammi.

Onpa siistiä.

Nyt salille!

- Jouni Aslakkinne

Jäätävää poltetta Pitäjänmäessä

Tänään saatettiin päätökseen nelipäiväinen urakointi Finnvox-studioilla. Tuloksena rumpu- ja bassoträkit kolmeen uuteen kipaleeseen sekä yllätysherkkupala, jonka saatatte pian kuullakin, jos olette kiltisti. Mieletöntä meininkiä, ja vaikka itse kävinkin kesken sessioiden kahdella keikalla (palatakseni yöllä studiossa riehuvien tovereideni keskuuteen) sain sellaiset kicksit taas kerran tästä työskentelystä, että oli resori koetuksella.

Väittäisin, että nyt jos koskaan on mahtavin fiilis alkaa pudottelemaan kohti ensi viikonlopun keikkaa Tampereella. Ruma-klubista särkyy ikkunat, kun Allu täräyttää viidennen kielen soimaan uusissa sovitusjipoissa!

Tampereelle ei lähdetäkään millään ihan peruskielillä. Punaista sen olla pitää!

Ruma-klubin vedossa meillä on kaverina paikallinen Tammela 33100, mielenkiintoinen folkahtava poppitrio! Mielenkiinnolla odotan! Tulkaahan ajoissa paikalle, niin editään jubailla!

- Aslak

AI NIIN! Tännehän olen unohtanut kaiken studio- sun muun sekoilun tiimellyksessä kertoa Rockin SM -skabojen sijoituksesta! Ollaan siis Rockin SM:ssä kahdenkymmenen parhaan joukossa! Nettiäänestys finaalipaikoista alkaa pian ja laitattehan kaikki sen minuutin elämästänne äänestämiseen? No laitatte! Kiitos miljoonasti!

Savonlinnasta studioon!

Moi!

Viime viikonloppuna oli runsaasti aktiviteettia! Lauantai-illan vietin keikalla viihdyttäen juhlakansaa bilebändin riveissä, ja irroittauduin Helsingistä auton rattiin heti keikan jälkeen. Savonlinnaan oli lähdettävä, kun sunnuntaina oli tuo kahden keikan ihana päivä kotikulmilla! Läpi yön tuijotin mustaa asfalttitietä, ja aamukahdeksan jälkeen viimein telakoiduin lakanoiden väliin Savonlinnan hehkeässä kesäaamussa.

Aurinko helotti koko sunnuntaiaamun tyylikkäästi ja pitäen yllä omituista illuusiota pirteydestä. Roudasimme Allun ja Akin kanssa kamppeet Oopperaterassille odottamaan SOFringen "Luova Tauko" -esiintymistä. Kahteen mennessä sade oli ehtinyt näyttää kyntensä, mutta terassille kerääntyi kiitettävästi ihmisiä kuuntelemaan neljän kappaleen täsmäiskun akustista Gvillea. Esiintymisen ajaksi sadekin teki tietä auringolle, joka kuitenkin pakeni välittömästi takavasempaan soiton vaihtuessa levymusiikkiin.


Illalla oli Café Alegrian vuoro. Kilpailua keikkarintamalla oli, sillä Olavinlinnassa musisoi samaan aikaan joku Karita Mattila. Siellä oli ollut kuulemma sali täynnä, ja niin oli meilläkin. Tasapeli. Alegriassa oli upeaa soittaa. Pieni ja intiimi tila, kosketusetäisyydellä bändistä erikoiskahvejaan nauttiva yleisö ja keikan lopuksi ikkunasta leikkautuva auringonlasku tekivät tunnelmasta käsinkosketeltavan. Yleisön poistuttua ilmeisen tyytyväisenä uudet CD-levyt kainaloissaan saimme vielä herkulliset toast-annokset. Kyllä kelpasi, kiitos Alegrian väki!

Maanantaina, Allun ollessa jo työmiehenä Helsingissä, käytiin Akin kanssa Sulkavalla kalastamassa. Mökkiolosuhteissa ei haitannut "pieni" sadekuuroilu, sillä lämmintähän tuo vesi oli. Sauna kuumaksi ja ropinaa kuuntelemaan. Hermo lepäsi kuistilla istuskellessa ja katsellessa sateiselle järvelle, jossa vesilinnut seikkailivat poikasineen. Kalastus tuotti tulosta elämäni suurimman otuksen verran, sillä isoisän perintövieheeseen tarrasi viisikiloinen hauki!

No mutta, toisenlaisiin aiheisiin!


STUDIO - DAY ONE

Kulunut torstai näki osaltani päivänvalon Savossa, mutta tietä sai taas tuijottaa tuntikaupalla. Vesisateen hidastaessa matkaa Helsinkiin tullessa, istuin lopulta ratissa viisi ja puoli tuntia. Se oli kuitenkin joka hetken arvoista, sillä perillä odotti studiosessio aina niin kotoisalla Finnvoxilla Akin ja Toistaiseksi Nimettömän vierailijan kanssa! Sen verran täytyy todeta, että tätä mahtavampaa studiopäivää en ole ikuisuuksiin kokenut, liekö koskaan! Asetuimme vastakkain Finnvoxin suuressa B-studiossa ja lauloimme kymmenkunta maailman vaivattominta ottoa, äänet soivat uskomattoman hyvin yhteen ja kaikki kulki pehmeästi kuin vanhoissa ranskalaiselokuvissa! Tämä neito ylitti villeimmätkin odotukset, kun potentiaali tehdä mitä vaan maan ja taivaan välillä kuului koko ajan. Kuuntelen paraikaa aikaansaannosta repeatilla. Ihanaa!

Tästä illasta siis alkoi pitkän viikonlopun mittainen äänityssessio Finnvoxilla. Huomenna (tai tänään, perjantaina) kootaan rumpuäänityssessio, kun lauantai ja sunnuntai on täyttä takomista. Muutamaan biisiin tehdään nyt bassot ja rummut. Allu on uuden viisikielisen Majoneesinsa kanssa koko ajan viidennellä kielellä, ellei kukaan vahdi. Ja saahan sitä murisuttaa.. :P

Ehkäpä jonkinlaista videopäiväkirjaa, kukaties! Pysykää tutkalla!

- Jouni, äänityksistä ihan mehuissaan

Haminaan!

Hei veljet ja siskot!

Punaisten Opelien letka vyöryy vääjäämättä tasaista 75 km tuntinopeutta kohti Haminaa ja Ulkomusiikkia -festivaaleja! Haminian Sounds -kollektiivi soi meille kunnian esiintyä illan toiseksiviimeisenä aktina juuri ennen oman kylän tähtiä, Varvaraa! Tänään kuullaan siis iltamyöhästä sähköistä Gvillea, ja päivällä torilla akustista. Tuplareissu. Mainiota.

Aki siirtyi rattiin Kuninkaantien ABC:llä (hyi) ja mie aloin päivittämään tätä blogia. Mojito-lonkero auki ja kesästä nauttimaan. Aki ei näyttänyt panneen pahakseen. Matkaa on vielä kuutisenkymmentä kilometriä ja paikan päällä odottaa kestitys vailla vertaa. Yhtään en osaa arvioida mitä tästä päivästä tulee, mutta positiivinen ennakkokuvitelma leijuu väkevästi silmien ja tuulilasin välissä.

Ensi viikolla käydään sukeltamassa studioon, sillä mikäpä kesähelteellä olisi mukavampi paikka viettää aikaa, kuin kellari. Päivänvalo on yliarvostettua kun poppia tehdään. Pikapuoliin saatte pieniä ekstraherkkuja kuultavaksenne siis, enempää en paljasta. Kerhossa kuitenkin kikkailee niin naislaulajia kuin aurinkolasipäisiä DJ-ihmisiä. Korvat auki.

Palefacen tahdissa, nöyrin palvelijanne

- Jouni

Kirjaimia kanneltiin, Ruotsissakin käytiin, kohta Helatorstai-klubi Henry's Pubissa!

No johan on aikaa kulunut viime päivityksestä! Ei oteta tavaksi.

Taannoin vietimme kesäpäivän Helsingin keskustassa kolmentoista miehen voimin. Yksitoista suurta valkeaa kirjainta, kaksi kameraa, muutamat aurinkolasit, useita tunteja, yksi radiohaastattelu, useampi hämmentynyt katse ja jokunen lehtijuttu. Tuottelias päivä, eikö?

Kiitos Peter Pan Bikelle, kun annoitte sen suuren valkean maalitonkan käyttöön. Ilman teitä olisimme varmaan joutuneet ostamaan (!) maalia.

Kirjaimet tullaan varmaankin näkemään vielä jossain yhteydessä jossain päin maailmaa. Nyt ne ovat siellä ja täällä jemmassa pitkin Helsinkiä. Kiitos kaikille kun olitte messissä! Kova meininki!

EMERGENZA FESTIVAL @ Debaser Medis / Tukholma

- erään rock-yhtyeen matkakertomus -

Kävimme siis Ruotsissa soittamassa rock-musiikkia. Debaser Medis oli komea ilmestys holvikaarineen, lattiakuvioineen ja seitsemän euron bisseineen. Emergenzan pohjoismaisessa finaalissa nähtiin jälleen kuusitoista bändiä ja taso oli korkea. Omaan mieleen painuivat lujiten Norjan voittaja "The Dudes", Tukholman voittaja "Leave the sky behind" sekä illan viimeinen akti, viisaria monellakin tavalla väräyttänyt "The Spitchic". Voitto ei tarrautunut meidän matkaan, mutta ainakaan henkilökohtaisesti en ota tuosta harmia. Mahtava kokemus tuo reissu oli kaikkine laivakikkailuineen, saunoineen, hiekkamyrskyineen ja rantojen miehineen.

Ruotsiin tullessamme, tarkemmin heti laivarantaan saavuttuamme aloitimme suunnistamisen majapaikkaan. Karttaa tähyiltiin epäuskoisena, kun hostelliin näytti olevan viitisen kilometriä matkaa. Kävellen? Soitinten kanssa? Avulias taksivahti soitti meille tilataksin, joka maksoi noilta viideltä kilometriltä 35 euroa. Popmusiikki osoitti jälleen kerran olevansa kallis harrastus. Onneksi kyyti oli mukavaa ja saimme vielä mukavan kuljettajan puhelinnumeron. Harmi, ettei hän ollut kaunis naisihminen vaan arviolta viisikymppinen parrakas mies jostain päin lähi-itää.

Hostelli oli kaikesta päätellen vanha vankila. Joka paikassa oli tunnelmallisia kaltereita, värimaailma risteili leikkisästi valkean ja harmaan välillä ja huoneiden ovet olivat tukevat kuin vaikkapa vankilassa. Kun vihdoin pääsimme huoneisiin, oli havainto, että yövyimme vanhoissa selleissä, mukavissa kerrossängyissä. Huoneissa oli televisiot, ilmanvaihto, suihku ja huurrelasi-ikkuna. Periaatteessa kaikki mitä 2000-luvun rangaistusvanki saattaa kaivata. Tai popmuusikko.

Keikkapaikalle piti olla majoitukselta ihan lyhyt matka. Käveltyämme reilun puolen tunnin ajan soitinten kera totesimme, että kyllä nyt oli Savon poikaa viilattu huolella linssiin. Minä ja miksaajamme Jaakko otimme etumatkaa kohti Debaseria ehtiäksemme bändien ohjeistukseen. Muu joukkue jäi lipumaan hitaampana kolonnana kosketinsoitinlaukun kera pitkin Tukholman katuja. Matka kului meidän osalta joutuisasti parjatessamme rantaan hotelleiksi ja ravintoloiksi ajettuja laivavanhuksia, joista oli rakennettu jos minkäkinlaisia hirvityksiä. Slussenin kohdalla alkoi olla lämmin, asteita kun ulkona oli varjossa 25. Onneksi pienen mäennousun jälkeen alkoi varjoisa alamäki Götgatania pitkin suoraan keikkapaikan ovelle.

Takahuone oli pieni kuin vanhan vallan postimerkki. Lisäksi vessan käytössä oli rajoitteita, vettä ei saanut kuin pienissä mukeissa tiskiltä ja olut maksoi meille lähes tuon edellä mainitun omaisuuden. Juotiin sitä silti. Martin, finaalin järjestäjä manaili kuinka heillä Tanskassa bändeille on runsaasti ilmaista Tuborgia. Jossain ruotsalaiset sentään jäivät kärkisijalta. Onneksi yläkerrasta salaisen numerokoodatun oven takaa löytyi lisää tilaa oleskella kamppeineen. Alakerran huoneesta mukautui "preparation room" lauteille menevälle bändille. Koko illan ajan takakäytävällä oli kova huiske, käyntikortit lensivät ja facebookissa syntyi uusia kaveruuksia. Bändien taso oli huikea, mutta sen verran paljon oli musiikkia tarjolla, että mitenkään ei kyennyt kuuntelemaan jokaista. Terassi alkoi illan viiletessä olla houkutteleva keikanodottelupaikka.

Itse keikka meni hienosti. Jännitti sen verran (pitkästä aikaa), että spiikkaus oli vaikeaa, kiilaaminen tuntui väistämättömältä soitossa ja jatkuvasti vaivasi tunne, että kuolen tähän paikkaan. Niin sitä kuitenkin vain hengissä selvisi, ja eräänlaisena voittajana alas lavalta. Keikan jälkeen saatiin valtavasti kyselyitä ja ihmiset tulivat välittömään tyyliin juttusille pitkin salia. Tuntui todella hyvältä. Ruotsi rulettaa!

Illan päätteeksi julistettiin voittajat. Meille tarjottiin keikkaa viikon päähän Berliiniin, mutta varoitusaika oli niin lyhyt, että emme mitenkään olisi onnistuneet sinne menemään. Harmin paikka tosissaan, harmin paikka. Debaserin sulkeuduttua hajaannuimme väsyneimpien suunnatessa kohti majoitusta. Toiseen kastiin jäimme minä ja Jaakko. Yritimme Debaserin vieressä, samassa rakennuksessa sijaitsevaan ravitsemusliikkeeseen, jonka portille kävelimme tasaisin askelin ja tervehdimme ystävällisesti jämerärakenteista kerberosta, joka tunnisti meidät ilmeisesti suomalaisiksi. Kysyttyään meiltä nautittujen alkoholiannosten määrän (neljä), hän totesi herrojen olevan turhan päissään tähän ravintolaan. Mahdotonta, totesimme katsahtaen merkitsevästi toisiimme. Merkitsevästi katsahtivat myös ruotsinsuomalaiset toverimme baarin terassilla. Vaihdoimme heidän kanssaan muutaman sanan yli kaiteen ja meille kerrottiin, ettei näihin kapakoihin pyrkiessä ole eduksi se, että jalkaterien asentoa myöten näyttää suomalaiselta. Ensi kerralla tiedämme pukeutua toisin ja käyttäytyä elegantisti.

Jalka nousi kohti majapaikkaa, mutta matkaan tuli mutka, nimeltä Martin. Järjestäjäystävämme oli menossa kestitsemään toista voittajabändeistä, malmölaista Hurricane Lovea ihkaoikeisiin homobileisiin läheiselle laivalle. Liityimme kutsuttuina kolonnaan, maksoimme kymmenisen euroa sisäänpääsystä ja bailasimme parrakkaiden leidien levottomassa seurassa aamuviiteen. Uskomaton meininki sanon minä, tälle jäävät kyllä kaikki Suomen homobaareihin eksymiset. Pienestä ulkopuolisuuden tunteesta huolimatta meillä oli hauskaa heteroseurueessamme, ja matkustimme tyytyväisin mielin hostellille brittiläisen tuomarin kanssa taksin jakaen.

Aamulla takkuuntunutta otsatukkaa kivisti ja hiki tuntui liimalta. Kaipasin suihkua, joten matelin käytävälle ja vuokrasin pyyhkeen hostellin respasta. Kahden euron suihku oli kyllä jokaisen sentin väärti. Matkustimme roudaamaan Debaserille, jonne saavuimme sovitusta aikataulusta tunnin myöhässä. Pitkämielinen isäntä baarissa avasi meille ovet ja pääsimme kantamaan kamppeemme ulos virtsanhajuisen takakäytävän kautta. Edessä oli neljän tunnin odottelu ennen laivaan pääsyä, joten hajaannuimme. Osa jäi vahtimaan soittimia viereiseen puistoon Medborgareplatsenin laitaan kakkosoluen kera, kun minä, Aki ja Matti suuntasimme shoppailemaan. Beyond Retro Södermalmilla oli tapansa mukaan täynnä kaikenlaista supercoolia kamaa, josta olisin ilolla maksanut puolet pyydetystä hinnasta. Siirryimme siis tyhjin käsin takaisin Götgatanille. Vintagekitaroita myyvä putiikki veti meidät hetkeksi sisäänsä, kunnes hintalappujen 75 000 kruunua ajoivat meidät hippulat vinkuen takaisin kohti vaatekauppojen loppumatonta jonoa. Aki osti mustat farkut, minä lohenväriset. Matti sijoitti paitaan ja osti minulle velanmaksuksi hienot hopeanväriset plehat. Niillä kelpasi sitten kukkoilla pitkin Tukholman katuja. Matka Söderiltä laivalle ei ollut enää niin kamala. Yhtä suoraa tietä, pysähdys Lidlissä (ostamassa säälittäviä broiler-yrityksiä ja vatsavaivapihvejä) ja olimme jo perillä. Laivalle suihkuun, välikuolemaan ja baariin. Voi että. Seuraavana aamuna oli maailman suurin väsymys. Laivalta menin suoraan roudauksen jälkeen äänityssessioihin. En voi käsittää olevani vielä elossa. Kiitos Aki, Allu, Matti, Samuli ja Jaska tästä reissusta. Lähdetäänkö seuraavaksi vaikka jenkkeihin?

Nyt ollaan kaiketi jotenkin jo toivuttu tästä kaikesta sekoilusta. Arki on ottanut hyvän mallin ja ruoka alkaa jo maistua. Torstaina on kauan odotettu Helatorstai-klubin keikka Henry's Pubissa. Isäntänä heiluu Wallu Valpio, johon olemme niin monessa sopassa törmänneet, että kaikki alkaa tuntua jo salaliitolta.Walluminati? Lämppäriksi pyysimme Tampereelta nosteessaan kiitävän Idiomaticin, jonka kitararockia olenkin odotellut näkeväni livenä. Tulkaapa tyypit kuuntelemaan kuinka tässä käy!

Levyhän tosiaan tuli kauppoihin jo viime viikolla! Nyt on aika käväistä ostoksilla! Torstaina levyä saa myös Henry's Pubista keikan jäläkeen!

Nähdään taas!

- Jouni Aslak

Affen eka päivitys: Verse Drama -julkkaribileitten tunnelmointia

Savonlinna Happytime:

Molskis! Nyt on julkkaririehat riehuttu, vaikkakin sisällä itsessäni riehuu vieläkin vallan kutkulleen. Vaikka Loosessa koettiinkin järisyttävää kihelmöintiä Verse Dramaa julkkaroidessa, ei Savonlinna ja Happytimekaan jättänyt ketään kylmäksi! Kiitokset Jusu Wirekoskelle tyylikkäästä yleisön lämppäyksestä!

Oli kyllä valahtaa lahkeeseen kesken soiton ihan vaan siitä fiiliksestä johtuen minkä Savonlinnassa meille tarjositte. Kaikkien teidän fiilis suorastaa vyöryi meille lauteille, kun katsoi teidän biletystä ja yhdessäpä saatiin aikaiseksi ehkä vuosisadan kinkerit Häppärissä. Kiitos Savonlinna, kiitos Häppäri, kiitos työ kaikki siellä kotona! Aivan kerrassaan mahtavaa! 

Fiilistelyjä:

Odottavia olivat tunnelmat jo ennen viime keskiviikon Loosen julkkareita. Emergenzan Suomen finaalin jälkeen oli vain muutama päivä aikaa itse kunkin koota itsensä seuraavia bileitä varten. Kuitenkin odotetusti hommat saatiin hommilleen, eikä pieni juhliminenkaan Loosen jälkeen tuottanut kenellekkään sen suurempaa päänvaivaa. (Rock'n Roll -elämää sanon minä) Itse tykkään narista aina kun jos kävelyhommiin joutuu, nyt hommaan tuli muutos kun huomasin jossain päin Kallion kulmia että keskustasta on dallattu jo miltei Vallilaan asti, not bääd sano! Asiaan saattoi hienoisen vaikutuksen luoda Akin ihme allergialääke, jolla hetkeksi sai siitinpölyt unohdettua 

Torstai toivoa täynnä ja Suomi Vs Usa jääkiekon mm välierä ottelu! Perjantaita odotellessa vähän kiinalaista Vallilan vakiosta ja lätkää ihan vaan bändiukkien kesken... Tuskin parempaa rentoutumis iltaa ihan äkkiä muistan, kun vain 8s peliaikaa ja Suomi tekee voittomaalin (Jesse Joensuu!) ja porskuttaa kohti mitallipelejä, niin ja se kiinalainen. 

Perjantai puoli päivä ja autojen nokat kohti savvoo! Nenä nuhaisena ja keuhkoröörit tukossa kiusasin Akia ja Jaskaa meno matkalla allergisella kuorsauksellani, onneksi siihen on jo totuttu.. Hieman rupesi jo matkalla huolestuttamaan illan kisakunto kun keuhkot eivät meinanneet vastaan ottaa tarvitsemaansa happea, joten kun perille päästiin ja saundchekit saatiin haltuun oli bassotaiteilijan pakko ottaa opeli alle ja pyyhältää ensiapuun. Puolitoista tuntia jonotusta lääkärille ja 10min höyryliukoista kolmiolääkettä hengitettyäni oli kisakunto taattu, vähän liiankin kanssa! 

Tässä on nyt niin mahtava pariviikkoinen takana, että täpinät ei laske millään! Tämän viikon lauantaina me pojjaat hyppäämmä lauttaan ja lillumme pienen rapakon toiselle puolelle Ruotsin maalle edustamaan Suomea kansainvälisessä Emergenza mittelössä. 

Aivan hirveän paljon muhkeasti kiitoksia Bar Loose, Juha "Kossis" Perälä, sekä Savonlinna koti ♥ ja Häppäri sekä Erosen Antti! Esikoisalbumi on saatu ampaistua liikkeelle ja se ilmestyy kauppoihin 30.5.

Näkemisiin! -Affe!

Pre-release party vol 1.

Se on nyt ohi! Ensimmäinen erä oteltu näistä Spotify-julkkareista! Bar Loose oli paras, oon edelleen sanaton tämän kaiken edessä. Kuinka ollakaan, teitä oli monta ja te olitte parhaita! Eilisillan kaltaiset hetket on niitä mitkä muistuttaa siitä miksi tätä tehdään! Kiitos kaikille!

Nyt on pakkailu-pizzansyönti-simpsonmaratoonimeininki ja kohta hyppään fillarin selkään ja suuntaan Akille. Siitä sitten roudaamaan ja katsomaan mitä meidän kamoista Loose lavalla on yhä tallessa ja ehjänä.  Voi aikoja, voi tapoja.

Tekisi mieli nimi nimeltä kiittää teitä kaikkia, ja sen tulen tekemäänkin kun törmäillään tuolla ja täällä. Huomenna sitten Savonlinnaan ja Happytime Baariin, jossa juhlitaan julkaisua toistamiseen, nyt kotikulmilla. Se on niinkuin olkkariin menisi soittamaan perheen kesken, eikä sellaisessa asetelmassa voi mennä mikään vikaan!

Koko postauksen idea oli, että KIITOS!

- Jone